Valtion vuosittainen tulo- ja menoarvio on kansakunnan talouden osalta tärkein tai toiseksi tärkein yksittäinen päätös. Nokian tilinpäätös vain korkeintaan vetää vertoja valtion budjetille. Valtion budjetin ympärille rakennettu päätöksentekotapahtuma eli budjettiriihi saattoi toistakymmentä vuotta sitten viedä viikon. Nyt tapahtumalle on varattu kaksi päivää, todellisuudessa on vaikea saada päivääkään kulumaan asian käsittelyyn. Budjettiin liittyvä päätöksentekojärjestys on muuttunut ja selittää budjettiriihen näivettymisen.
Kehysbudjetoinnin yhteydessä talvella tehdään seuraavan vuoden talousarviosta jo melko tarkat päätökset, joten loppukesälle jää lähinnä yksityiskohtien hiominen. Talven raamiratkaisua tehtäessä on päätöksiä tekemässä suppeampi joukko kuin budjettiriihessä. Kehyksistä päättäminen on hallituksen sisäistä päätöksentekoa, budjettiriiheen osallistuvat niin hallituksessa mukana olevien puolueiden eduskuntaryhmät kuin puoluetoimistotkin.
Päätöksentekoon on saatu tehokkuutta kansanvaltaisuuden kustannuksella.
Budjettiriihestä on muodostunut kulissinomainen tapahtuma, jonka suuruuden ajat ovat kaukana historiassa. Perinteet velvoittavat ja budjettiriihi nähdään taas parin viikon kuluttua kohtuullisen suuren julkisuuden saattelemana.
Täysin merkityksetön budjettiriihi ei sentään ole, jotain asiantynkää toki Säätytalolle kokoontuvalle noin sadan poliittisen päättäjän ja asiantuntijan joukolle tarjotaan päätettäväksi. Suuret asiat eivät siellä kuitenkaan enää liiku. Säätytalolla saatetaan päättää valtion omaisuuden myynnistä syntyneiden lisämiljoonien kohteesta. Kyse on noin 45 miljoonan euron potista, joka on 0,15 prosenttia budjetin loppusummasta. Sen verran tulee pelkästään pyöristysvirheitä.
Matalapalkkaisen työn tukemisen osalta kyse saattaa olla jo puolen prosentin asiasta. Sen periaatteellinen merkitys on kuitenkin suuri. Työllisyydenkin osalta asialla voi olla jotain merkitystä. Holm ja Vihriälä esittävät alkuperäisessä mallissaan työnantajamaksujen alentamista matalapalkkaisten osalta työllisyyden nimissä.
Malli on menestynyt jotenkuten Ranskassa. Heidän mallissaan tukea annettaisiin 700 miljoonaa euroa, jolla luotaisiin 20 000-35 000 uutta työpaikkaa. Kepulaiset ajavat mallia, ay-liike vastustaa ja demarit suhtautuvat epäillen. Lopputuloksena lienee jokin vesitetty ratkaisu. Jotain asian osalta tehtävä, koska muutoin hallitusohjelma ei toteudu. Toisaalta hallitusohjelman joidenkin kohtien päätyminen ikuisiksi ajoiksi mappi ö:hön ei ole ainutkertaista.
Budjettiriihen yhteydessä sovitetaan menot ennalta sovittuun raamiin, joka on 28,8 miljardia euroa. Siis lähes 29 000 miljoonaa euroa. Menoista ainakin 95 prosenttia perustuu lakiin eikä niihin Säätytalolla voida puuttua. Lopuista viidestä prosentistakin on tehty jo jonkinlainen sopimus.
Huomattavasti enemmän aitoa päätettävää olisi tulopuolen ratkaisuissa. Verotus on valinkauhassa, mutta sitä koskevat päätökset tehdään myöhemmin tuloratkaisun yhteydessä. Hallitusohjelmassa on päätetty, että "hallitus keventää vaalikauden aikana erityisesti työhön kohdistuvaa verotusta". Veroja tullaan alentamaan. Maan tapa on, että päätös tehdään tuloratkaisun yhteydessä.
Hallitus on ilmoittanut, että roimia ostovoimaa korottavia veronalennuksia tulee, mikäli työmarkkinoilla aikaansaadaan maltillinen palkkaratkaisu.
Mikäli tätä luettaisiin kuin piru lukee Raamattua, niin kyse on siitä, että valtio maksaa palkankorotukset, mikäli ay-liike ei laita yrityksiä maksumiehiksi. Raamattua on vaikea tällä kertaa lukea muulla kuin pirun lailla.
Hallitus tulee tekemään kohtuullisen reippaan eli noin miljardin euron veronalennuksen riippumatta siitä, syntyykö maltillinen tuloratkaisu vai ei. Ay-liikettä kuitenkin kiinnostaa veroratkaisun hienosäätö. Asia on tärkeä, koska sillä ratkaistaan, miten miljardin veropaketti jakautuu eri tulotasoilla olevien palkansaajien kesken.
Miljardin euron veronalennuspaketti ei ole suurensuuri, mutta ensi vuoden budjettia koskien tärkein yksittäinen päätös. Palkansaajalle se merkitsee noin 30-35 euron verran kuukaudessa enemmän käteen. Sillä saa reilut kolme pulloa Koskenkorvaa tai yhden hyvän kirjan ja pullakahvit.
Hallituksen päätavoite on kunnioitettava: työllisyysasteen nostaminen. Toistaiseksi tavoite on karannut yhä etäämmälle. Kuin hukkuva oljenkorteen on tartuttu yleisen veroasteen alentamiseen keinona ratkaista alenevan työllisyyden ongelma.
Tieto yleisen veronalennuksen vaikutuksista työllisyyteen on epäselvä. Mikäli talouspolitiikkaan sovellettaisiin samoja vaatimuksia kuin uuteen lääkkeeseen, olisi yleistä veronalennusta lääkkeenä työllisyydelle tutkittava vielä vuosia ennen kuin se päästettäisiin markkinoille. Sivuvaikutuksena voi hyvinkin olla ajautuminen velkaelvytykseen, jossa paino on yhdyssanan ensimmäisellä osalla; elvytystä ei tule, mutta velkaa kyllä.
Työllisyysasteen nosto on perusteltu ja hyvä tavoite. Kaikkia toimenpiteitä voi perustella tämän tavoitteen saavuttamisen kannalta. Myös työmarkkinajärjestöjen nokkamiehet ovat nopeaoppisia. Niin menojen lisäyksiä, roimia palkankorotuksia kuin menosäästöjä ja palkkamalttia on jo ehditty perustella työllisyysasteen nostolla.
Toistaiseksi työllisyyden parantuminen on ollut lähes täysin riippuvainen talouskasvusta. Hallitus ei voi synnyttää toimillaan kasvua, mutta se voi pilata sen. Näyttää siltä, ettei hallitus ole tärväämässä reilun puolen vuoden päässä alkavaa reippaampaa talouskasvua. On täysin mahdollista, että hallituksen lopputilinpäätöksenä voidaan todeta, että työllisyystavoite, 100 000 uutta työpaikkaa, on suurin piirtein saavutettu.
Politiikan ydinkysymys on silloin taas tapetilla: saavutettiinko tavoite hallituksen toimin vai hallituksesta politiikasta huolimatta.