Eduskunta antoi perjantaina selvin luvuin Teollisuuden Voimalle periaateluvan uuden ydinvoimalan rakentamiseen. Päätös on historiallinen, sillä taistelua viidennestä ydinreaktorista on käyty Suomessa konkreettisesti jo 19 vuotta.
Ydinvoimapäätös tehtiin eduskunnassa nopeasti ja eleettömästi. Kun tulos 107-92 rävähti taululle kello 13.05, suuresta salista tai yleisöehtereiltä ei kuulunut edes pienen pientä pihahdusta tai kohdahdusta, joka olisi kielinyt tapahtuman historiallisuudesta. Sitä voi tulkita vain yhdellä tavalla: lopputulos ei yllättänyt enää ketään eduskunnassa sen jälkeen, kun eräät viimeiset epäilevät tuomaat olivat paljastaneet etukäteen kantansa. Ydinvoiman voitto oli jo ennen äänestystä selviö.
Ehkä ainoa yllätysmomentti oli se, että ääniero ydinvoiman hyväksi revähti 15:een, kun muun muassa Keskustan puheenjohtaja Esko Aho äänesti uuden ydinvoimalan puolesta vastoin puolueensa linjauksia. Vuonna 1993 Aho oli kaatamassa silloista oman hallituksensa esitystä lisäydinvoimasta yhdessä kansanedustaja Paavo Lipposen kanssa. Nyt Lipponen ajoi pääministerinä voimakkaasti ydinvoimaa ja heitti arvovaltansa peliin sen puolesta.
Eduskunnan ydinvoimapäätös on historiallinen paristakin eri näkökulmasta. Ensiksikin kyseessä on pitkän ja perusteellisen energiapoliittinen linjataistelun huipentuma. Taistelu alkoi heti vuoden 1983 eduskuntavaalien jälkeen, kun sähkönhuollon neuvottelukunta esitti silloiselle kauppa- ja teollisuusministerille Esko Ollillalle uuden ydinvoimalan rakentamista. Siihen aikaan Vihreä liitto oli vasta oraalla. Ydinvoimapäätös oli määrä tehdä ennen vuoden 1987 vaaleja, mutta Tshernobylin onnettomuus pyyhkäisi koko ajatuksen pois poliittiselta agendalta.
Viides reaktori putkahti uudelleen esiin Esko Ahon porvarihallituksen aikana eduskunnan ponsiesityksen seurauksena. Hallituksen esitys kaatui eduskunnassa 1993. Monet otaksuivat, että Suomi kuoppasi lopullisesti lisäydinvoiman. Ydinvoima oli joutunut koko läntisessä maailmassa vahvaan vastatuuleen. Suomessa ydinvoiman vastaista mielialaa levittivät vihreät.
Eduskunnan periaatepäätös on historiallinen myös kansainvälisessä katsannossa. Suomi on ensimmäinen korkean tekonologian länsimaa, joka on päättänyt lisätä ydinvoimaa. Monissa maissa on jouduttu tinkimään ydinvoiman riisumispäätöksistä, mutta mikään muu maa ei ole tehnyt konkreettista päätöstä rakentaa uusi ydinvoimala. Suomen ratkaisua arvioitaessa on muistettava, ettei Suomesta tule vieläkään ydinvoiman suurvaltaa. Ydinvoiman osuus Suomen sähköntuotannosta nousee uuden voimalan ansiosta 35 prosenttiin. Ruotsissa vastaava luku on 44 ja Ranskassa 77 prosenttia. Aika näyttää, onko Suomen ratkaisulla heijastusvaikutuksia rajojen ulkopuolelle. Mitään suurta tunnevyöryä puoleen taikka toiseen ei ole odotettavissa.
Suomessa tärkeintä on nyt, että hallitus pitää kiinni lupauksistaan panostaa uusiutuvien energiamuotojen kehittelyyn. Haavoja jää kuitenkin auki varsinkin, jos Vihreä liitto vetää sunnuntaina Satu Hassin hallituksesta. Vihreät lähtisivät silloin hakemaan itselleen lisäkannatusta eduskunnan päätökseen pettyneistä äänestäjistä ensi vuoden vaaleissa. Samalla he pitäisivät huolen siitä, että kahden vuosikymmenen energiapoliittinen taistelu jatkuisi.
Pääministeri toivoi heti äänestyksen jälkeen, että Sassi jatkaisi hallituksessa. Se on hänen kannaltaan tarkoituksenmukaista monesta syystä, muun muassa hallituksen sisäisen tasapainon takia ja siksi, että hallituksessa vihreät olisivat pienin uhka muille puolueille. Yleiseltä kannalta asia näyttää toisenlaiselta. Vihreät ovat toistuvasti sanoneet lähtevänsä hallituksesta, jos eduskunta hyväksyy lisäydinvoiman. Jos he syövät sanansa näin isossa periaateasaissa, he eivät ole valtioneuvostojäsenyyden arvoisia.