Lapin Kullankaivajain Liitto haluaa Lemmenjoelle kultahistoriallisen reitin, jonka varrelle voitaisiin museoida vanhimpia ja merkittävimpiä koneellisia kullankaivukohteita.
Liiton toiminnanjohtaja Antti Peronius kertoo ideana olevan, että Lemmenjoella jätettäisiin neljä kaivukohdetta ennalleen.
"Yksi kohde olisi kokonainen konekaivos seulontalaitteineen ja kaivinkoneineen. Lisäksi paikoilleen jätettäisiin pari sellaista kaivinkonetta, joilla on kaivettu suuria määriä eli vähintään sata kiloa kultaa", hän kertoo.
Kullankaivajaliiton työtyhmä jo on kartoittanut sopivat kohteet ja sopinut museoinnista omistajien kanssa.
"Kohteet on valittu eri puolilta Lemmenjoen kulta-aluetta.
Jäkälä-äytsille jäisi jo edesmenneen Yrjö ´Karhu´ Korhosen kaivukalusto paikoilleen. Kultajoista rikkaimmalle eli Miessille jäisi koneita Mäläskän ja Telilän kaivospiireihin", Peronius kertoo.
Vain muistot
kohta jäljellä
Telilän ja Mäläskän kaivospiirit ovat edelleen aktiivisessa käytössä. Yrjö Korhosen veljenpoika Jouko Korhonen jatkaa Korhosen kaivospiirissä.
"Ainakin aluksi tutustumiskohteet olisivat toimivissa kaivospiireissä. Esimerkiksi Mäläskän kaivospiiri on niin laaja, että sen yhteen loppuun kaivettuun paikkaan voitaisiin jättää näytteille Mäläskän ensimmäinen vuonna 1976 kultamaille siirtämä traktorikaivuri", Peronius sanoo.
Kultahistoriallisia kohteita on aikaisemmin museoitu muun muassa Ivalojoen latvoilla ja Tankavaarassa. Lemmenjoella on jo 1980-luvulta lähtien ollut käynnissä koneellinen kultaryntäys.
"Alueet, joita saa koneilla kaivaa, loppuvat. Koko hommasta jäävät vain muistot jäljelle, ellemme tee jotakin."
Peronius tietää, että ellei vanhoja koneita museoida kaivupaikoilleen, ne hajotetaan ja osat kuljetetaan huoltoajojen yhteydessä pois. Ajokuntoiset koneet taas ajetaan toiminnan päättyessä pois.
"Lemmenjoen kultahistoriallinen reitti on perusteltua, koska matkailu kansallispuistossa suuntautuu melkein kokonaan kulta-alueille. Valtauksia ja kaivospiirejä kansallispuiston pinta-alasta on 1,4 promillea, mutta matkailusta 90 prosenttia suuntautuu juuri kulta-alueille", hän sanoo.
Kiistoja aina
70-luvulta asti
Ensimmäiset koneet Lemmenjoen kulta-alueelle tuotiin jo 1950-luvun alussa.
Lemmenjoen kansallispuisto laajennettiin 1970-luvun alussa myös kulta-alueille, mistä lähtien on kiistelty ja käyty oikeustaisteluja konekaivun oikeu-
tuksesta.
Vastakkain ovat olleet kullankaivajat ja toisaalta Metsähallitus sekä ympäristönsuojelijat.
"On se vain hassu juttu, että elinkeino, joka ei ole saanut eikä edes tarvinnut yhteiskunnan tukea, on kaiken aikaa vaarassa. Koneellinen kullankaivu lopetetaan hallinnollisilla päätöksillä. Kuitenkin Lemmenjoen kulta-alue on löydetty ennen kuin kansallispuisto on perustettu. Eduskunta hyväksyi 1970-luvun alussa ponnen, jonka mukaan kansallispuisto ei tule koskaan häiritsemään kullankaivua. Myöhemmin lakia on tältäkin osin muutettu."
Peronius kertoo, että juuri Metsähallituksen luontopalvelut-yksikkö on häätämässä koneyrittäjiä pois. "Sehän tässä hämmästyttää, että meidän asiassa metsähallitus on ponteva luonnonsuojelija, mutta sen omilla työmailla ovat eri pelisäännöt."
Töitä tehdään
kahdessa vuorossa
Koneiden sekä kultamiesten ja kultanaisten määrä Lemmenjoella vaihtelee joka kesä. Peronius kertoo, että toiminnassa olevia koneyksikköjä on parisenkymmentä.
"Kullanhinta on nyt korkealla, minkä vuoksi eräissä kaivospiireissä koneet pidetään töissä kahdessa vuorossa. Yrittäjät ovat myös pystyneet uusimaan kalustoaan."
Kaivukauden aikana Lemmenjoelta saadaan kultaa noin 40 kiloa. Varsinaisiin kultakaivoksiin määrää ei voi verrata.
Peronius laskee, että esimerkiksi Suurikuusikosta saadaan aikanaan parissa vuodessa sama määrä kultaa, mitä Lemmenjoelta on kaivettu 140 vuoden aikana.
"Jos kullan arvo muutettaisiin poroiksi, niin vasta noin 5 000 poron paliskunta tuottaisi saman verran."
Sulatukseen menevän, puroista huuhdotun hienokullan arvo on sama kuin kaivoksista saadun teollisuuskullan. Jos hippu on niin iso, että siitä voidaan tehdä koru, sen arvo on kymmenkertainen hienokultaan verrattuna.
"Nyt kullan hinta on 16-17 euroa grammalta. Hyvännäköinen koruhippu maksaa 150-200 euroa grammalta", Peronius laskee.
Lemmenjoelta löytyy myös jalo- ja korukiviä, joita kullankaivajat toimittavat säännöllisesti hiojille raaka-aineeksi.