Rikkaiden teollisuusmaiden valtionvarainministerien lauantainen päätös 18 Afrikan maan velkojen täydellisestä anteeksiannosta on historiallinen.
Britannian pääministerillä Tony Blairilla on juuri nyt monta rautaa tulessa. Samaan aikaan kun hän valmistautuu erittäin haastavaan Euroopan unionin puheenjohtajuuskauteen, hän pohjustaa rikkaiden teollisuusmaiden G8-ryhmän huippukokousta, joka pidetään heinäkuun alussa Skotlannissa. Tämänkertainen kokous liittyy ennen muuta ympäristö- ja kehityskysymyksiin.
Suomessa on usein vaikea nähdä sitä vaikutusvaltaa, joka G8-ryhmällä maailman asioihin on. Jos isot maat yhdessä sopivat jostakin, se sana painaa. Kansalaisjärjestötkin ovat kokouksen takia liikkeellä: ne kutsuvat monen superjulkkiksen avulla Skotlantiin miljoonan ihmisen mielenosoitusta köyhyyden poistamisen puolesta.
Myös muilla foorumeilla tapahtuu. EU:n huippukokous ensi viikolla puhuu kaiken muun ohella myös Afrikan kehitysavusta, ja YK:lla on syksyllä tärkeä kehityskysymyksiin liittyvä huippukokous.
Mutta eniten nämä asiat ovat nyt esillä G8-maiden kesken, ja ryhmää vuorollaan vetävällä Tony Blairilla on ollut neljä pääteemaa: Afrikan velkojen anteeksi anto, Afrikalle annettavan suoran kehitysavun nosto, kaupan esteiden poisto ja ilmastonmuutoksen vastaisten toimien tehostaminen. Nämä asiat salkussaan hän kävi kuluneella viikolla Washingtonissa tapaamassa presidentti George W. Bushia.
Ilmastoasioissa Blair näyttää vetävän vesiperän. Hänen vetoomuksensa siitä, että Yhdysvallat muuttaisi nihkeää politiikkaansa, kaikuvat kuuroille korville. Bushin hallituksen asennetta asiassa ei mikään näytä muuttavan.
Heikosti keskustelut Washingtonissa sujuivat myös Afrikalle annettavan kehitysavun nostosta. Tähänkään ei amerikkalaisilta todellista tukea herunut, mutta kahdeksan rikkaan maan valtionvarainministerien kellossa Lontoossa oli toinen ääni. He pystyivät sopimaan kaksipäiväisessä kokouksessaan lauantaina köyhimpien maiden velkojen täydellisestä anteeksiannosta. Yhdysvallat oli mukana tekemässä päätöstä.
Kuoletettavien velkojen määrä on huomattava, yhteensä 40 miljardia dollaria ja se saattaa nousta vielä 55:een. Velkoja saa anteeksi 18 maailman köyhintä maata. Temppu tehdään niin, että rikkaat maat antavat lisää rahaa velkoja myöntäneelle kolmelle rahoituslaitokselle, Maailmanpankille, IMF:lle sekä Afrikan kehitysrahastolle. Nämä kuolettavat velat välittömästi.
Velkojen anteeksiannosta saattaa tulla G8-maiden kulissi, jonka taakse peitetään niukka eteneminen muissa asioissa. Mutta sellaisenaankin kyseessä on Afrikan kehityksen kannalta erittäin tervetullut päätös. Mullistava se ei ole: kansainvälisten rahoituslaitosten velat ovat vain osa Afrikan mantereen taloudellisesta noidankehästä. Lisäksi 40 muuta Afrikan maata jää nuolemaan näppejään.
Afrikan maat itse kaipaavat länneltä ennen muuta kaupan esteiden poistamista. Blair näyttää tähänkin vaatimukseen suhtautuvan varsin suopeasti, mutta sen laaja eteneminen G8-maiden parissa ei ole näköpiirissä. Se tarkoittaisi puuttumista maataloustukiin Euroopassa ja Amerikassa, eikä sitä hevin tapahdu.
Monen Afrikan maan olot ovat nykyään entistä vakaammat, ja etenkin näitä maita päätös auttaa, mutta alueen rakenteelliset pulmat eivät sillä vielä suuresti helpotu. Eteenpäin kuitenkin mennään, jos veloista säästyviä rahoja käytetään terveyden ja koulutuksen edistämiseen ja jos korruptiosta päästään eroon, kuten päätös edellyttää.