Hansakaupunki Tallinna on valjastanut historiansa tehokkaasti erilaisiksi teemaravintoloiksi. Maukasta ruokaa mielikuvituksellisilla nimillä, miekkailunäytöksiä tasatunnein, elävää musiikkia keskiaikaiseen tyyliin. Kokonaisuus kadulta alkaen on viilattu tyylipuhtaasti niin, että asiakas tuntee olevansa aikamatkalla. Kukkaro kevenee, mutta mieli virkistyy.
Myös Norjassa Lillehammerin vieressä Hunderfossenin peikkopuistossa vanhat tarinat on veistelty matkailukäyttöön. Turisti tupsahtaa keijukaisten, kuninkaiden ja metsäneläinten seuraan keskelle kansansatua. Valtavat puiset peikot pitelevät harteillaan ravintolasalin kattoa. Heräävätköhän ne henkiin, kun yö koittaa?
Minkä varaan Oulussa voisi rakentaa teemaravintolaa ja kerätä turisteilta löysät rahat pois? Missä viipyy teemaravintola, jossa meri loiskuu, terva tuoksuu ja tarjoilijat huutelevat hiiohoita?
Asiaa kysyttiin kahdelta kauppatorin reunan yrittäjältä. Kahvilamakasiinin Arto Hyväri on ollut torilla kaksikymmentäviisi vuotta. "Ravintolan meriteemaa mietittiin kyllä silloin perustamisvaiheessa, mutta sitä ei toteutettu. Ehkä Oulussa yrittäjät eivät ole vielä oikein hoksanneet paneutua tähän asiaan."
Petrellin saluunassa kapakoitsijana toimiva Sake Saarinen puhuu myös kahdenkymmenen vuoden kokemuksella. Saarista viehättäisi ajatus meriaiheisesta ravintolasta.
"Ongelmana on se, että paikan pitäisi olla tarpeeksi iso, että siitä saadaan hyvä ja vetovoimainen. Toisaalta väestöpohjan pitäisi olla riittävä, jotta suurta kannattaa rakentaa."
Merikapteeni Petrellin rakennuttama talo kauppatorin laidalla on osa Oulun maan ja meren yhteistä historiaa. Samoin Kahvilamakasiinina toimiva aitta, joka on palvellut esimerkiksi oululaisten kauppiaiden tukkuliikkeenä.
"Miten merellisyyttä tuodaan torille, kun merta ei näy, satamat on suljettu kaupunkilaisilta ja vuorovaikutus meren ja maan väliltä puuttuu", kiteyttää Sake Saarinen torin ongelman.