Miksi kutsutaan ihmistä, joka puhuu, näyttää videoita ja taas puhuu, vaikka kukaan ei kuuntele? Häntä kutsutaan tietenkin historian opettajaksi.
Monien mielestä koulun tympein aine on historia. Pinttyneen näkemyksen mukaan porttia menneisyyteen narisuttelee liidunkalpea maikka, jolla on kyllä tietyt värikkäätkin piirteensä: harmaan puvuntakin kyynärpäihin ommellut vihreät nahkapalat sekä kasvoilla näkyvä liian kahvinjuonnin nostattama vatsatuska.
Historian on väitetty toistavan itseään. Näin on. Jo muinaiset roomalaiset olivat huolissaan nuorempien sukupolvien heikosta historian tuntemuksesta.
Colosseumin kivisellä ostarilla naama akneisena roikuskelleet antiikkiset teinit eivät aina muistaneet, minkä elukan tissiä Rooman perustaneet kaksospojat Dupont ja Dupond olivat nälissään imeneet 753 ennen ajanlaskua.
Eikä voisi vähempää kiinnostaa, missä yhteydessä joku laakeriseppeleinen kukkakeppi oli mahtavan ihmislahtauksen jälkeen sanonut, että tulin, näin ja voitin.
Samasta taisi olla kysymys Kärppien hyllytetyssä kannatuslaulussa Routasydän. Vanhempi polvi koki kahdella laulun sanalla olevan raskasta painolastia. Nuoremmat näkivät painoa pelkästään raskaassa heavyssä.
Rähäkkä avasi kuilun. Vanhemmat muistuttivat, kuinka Pohjois-Suomea tuhottiin natsivoimin veren ja kunnian nimissä. Nuori väki piti tällaista irrallisiin sanoihin hirttäytymistä samana asiana, pienten sielujen fasismina.
Kumpikin on periaatteessa oikeassa. Routasydämen puolustajat korostivat, etteivät sanat veri ja kunnia vie laulussa kenenkään henkeä. Vastustajien mielestä sanapariin latautuu kokonainen historiallinen väkivallan jakso, hitleriläisyys. Sanat eivät tapa, mutta muistot ahdistavat.
Tietysti historian voi sivuuttaa, antaa piupauta. Eroon siitä ei silti pääse. Historia muistuttaa olemassa olostaan usein juuri näin, yllättäen ja kipeästi.
Toki mennyttä voi myös muunnella. Laihialla isännät kuuluvat katsovat pornovideoita takaperin, koska vain sillä tavoin ilotyttö saadaan maksamaan rahat takaisin.
petri.laukka@kaleva.fi