His­to­ria kiehtoo Lauri Skant­sia – nyt hän kerää ta­ri­noi­ta Top­pi­lan vai­heis­ta ja sodan ajan tui­ra­lais­ten koh­ta­lois­ta

Lauri Skants on kirjoittanut kirjan Lapin kullankaivuun historiasta. Nyt Skants ihastelee kotikaupunginosansa Toppilan edesmennyttä massatehdasta.

Kuva: Arto Kiuru

Eläkkeellä oleva rakennusautomaatioalan yrittäjä Lauri Skants on kerännyt viimeisten 20 vuoden aikana kansien väliin niin LVI-historiaa, kuin Lapissa viime vuosisadoilla seikkailleiden kullanetsijäin tarinoita.

Nyt Skants, 86, on alkanut selvittää Tuirassa varttuneiden ikätovereidensa kohtaloita sekä Toppilassa vuosina 1930–1985 toimineen Toppila Oy:n sulfiittiselluloosatehtaan historiaa.

– Lapsena vietin joskus aikaa rautatien itäpuolella Koskelassa isäni veljen kauan sitten puretussa kotitalossa, ehkä myöhempi kiinnostus tutkia radan meren puolisia alueita virisi sitten sieltä, hän pohtii.

Skants saattaa Toppilan-kotinsa ikkunasta maisemia katsellessaan myös usein kuvitella, millaiselta nykyisin tiiviiksi rakennettu asuinalue massatehtaan kulta-aikoina näytti.

– Tuossa pyörätien paikalla oli aikoinaan rautatie, jota pitkin tukkipuut kuljetettiin Toppilan satamasta tehtaan siiloille, nyt rataa on onneksi museoitu sadan metrin pätkä.

Vihjeitä 1985 lakkautetun massatehtaan historiasta antavat Toppilan alueen kadunnimet, kuten Paalikatu, Ruittukuja sekä Kiramokatu. Nimet viittaavat usein massatehtaan työprosesseihin.

Toppila Oy:n historiaa ovat hyödyntäneet myös paikalliset yrittäjät. Vanhan tehdasalueen keskellä tehtaan entisessä laboratoriorakennuksessa sinnittelevä pubi on nimetty tehtaan Ouluun rakentaneen englantilaisen Dixonin teollisuussuvun mukaan.

– Dixonin suku omisti Vaala Oy:n tehtaan, minkä takia oli luonnollista rakentaa puuta raaka-aineena hyödyntävä sulfiittisellutehdas Ouluun hyvien uittoreittien varrelle.

Skants seikkaili poikasena ahkerasti Toppilassa, Toppilansaaressa sijainneessa Saksan armeijan Vaakunakylässä sekä Iskon kasarmialueella. Hän teki kavereidensa kanssa usein pientä vaihtokauppaa saksalaissotilaiden kanssa.

– Veimme sotilaille tuoreita juureksia ja salaattia, jotka vaihdoimme sotilasalueiden porteilla sitten muiden muassa suklaaseen.

Nyt Skants etsii Tuirassa 1930- ja 1940-luvulla kasvaneita varttuneita nuoria sekä lapsuuskavereitaan.

– Suunnitelmissa on järjestää jonkinlainen keskustelutilaisuus, jossa ”Tuiran pojilla” on mahdollisuus yhdessä verestää lapsuusmuistojaan..

Tarinoiden keräämiseen Skants harjaantui kootessaan materiaalia 2016 ilmestyneeseen Lapin kullankaivuun historiaa käsittelevää teokseensa.

Skants työsti Lapin historiikkiinsa kymmenen vuoden aikana sanelimella haastatteluja liki 90 ihmisestä. Hän käytti kirjan lähdeaineistona myös tuttaviensa hallussa olleita Lapin kulta-ja sotahistorian haastatteluja vuosilta 1945–1987.

– Haastatteluja kertyi 137 tuntia, suuren osan niistä tein Suomessa, yhden Pohjois-Norjassa pienessä Vaggatemin kylässä.

Skants on kirjoittanut myös useita historiikkeja vuonna 1962 perustetulle Oulun Seudun LVI-tekniselle yhdistykselle.

Ensimmäiset vesijohdot rakennettiin Ouluun 1902. Vesi pumpattiin muutamiin keskustan uusiin asuintaloihin Kurkelanrannassa sijaitsevasta pumppaamosta Intiön vesitornia hyödyntämällä.

Oulun keskustassa oli myös kaksi puista vedenottotornia, joissa vesi nostettiin metallisäiliöihin. Toinen vedenottotorneista sijaitsi Heinätorilla, toinen lähempänä Oulujokea.

– Keskusta-alueella oli hyvä olla oma vesitornia pienempi vesivarasto esimerkiksi tulipalojen sammuttamiseen.