pekka.mikkola@kaleva.fi
Kaleva kertoi keskiviikkona pohjoissuomalaisten yritysten eettisistä periaatteista. Päällimmäisenä yritykset korostivat lakien kunnioitusta. Hyvä niin, vaikka lakien noudattamista voikin pitää vain moraalin minimitasona.
Puhuivat yritysjohtajat kyllä muistakin periaatteista, kuten henkilöstöstä ja ympäristöstä huolehtimisesta.
Kerrottiin keskiviikkona muutakin lakeihin ja moraaliin liittyvää: EU:n komissio määräsi neljälle eurooppalaiselle hissiyhtiölle yhteensä lähes miljardin euron sakot.
Rangaistujen joukossa oli myös suomalaisen teollisuuden ylpeydenaiheisiin kuuluva Kone. Se on kolmen muun suuryhtiön kanssa osallistunut asiakkaidensa huijaamiseen vuoteen 2004 asti. Siinä toiminnassa unohtuivat sekä etiikka että laki.
Kartelli on luonteeltaan lähellä petosta. Siinä asiakas joutuu myyjien vehkeilyn vuoksi maksamaan hankinnoistaan ylihintaa. Nyt häviäjinä oli muun muassa sairaaloita.
Transparency International -järjestön listaukset ovat antaneet valoisan kuvan suomalaisen liike-elämän ja hallinnon ryhdikkyydestä. Mehän olemme paistatelleet vähiten korruptoituneiden maiden listan kärjessä jo vuosia.
Listauksen perusteita ei ole syytä kyseenalaistaa, mutta rankkaus kertoo ennen kaikkea sen, että täällä on vähemmän korruptiota kuin muualla. Sitä se ei osoita, että maa olisi kähminnöistä putipuhdas.
Suuria suomalaisia korruptioskandaalejakin on vuosien mittaan ollut monia. Salora ajoi 1970-luvulla asiaansa jakamalla virkamiehille ja poliitikoille televisioita. Siemens lahjoitti kodinkoneita ja kestitti Helsingin metropäättäjiä. Rakennusliike Noppa voiteli rakennushallituksen ja Tampereen pomoja 1980-luvulla. Norjalaisvarustamon lahjonta upposi merenkulkulaitoksen virkamiehiin vuosituhannen vaihteessa.
Hengissä, ehkä tosin heikentyneenä, on toki sellainenkin ilmiö kuin toimittajakorruptio. Harva yritys syöttää tai juottaa toimittajia yli normaalin vieraanvaraisuuden tai ottaa journalisteja matkoille mukaan vain sen takia, että nämä olisivat erityisen rattoisaa seuraa. Suotuisaa julkisuutta sillä haetaan.
Kone sortui kartelliin ulkomaisissa tytäryhtiöissään. Moni muu ulkomaille lähtenyt suomalaisyritys on törmännyt ulkomailla lahjontapaineisiin. On esimerkiksi jouduttu tilanteisiin, joissa tehtaan tai liiketalon rakentaminen vaatisi paikallisten päättäjien pehmittelyä.
Siitä miten suomalaisyritykset ovat näissä tilanteissa toimineet, ei tarkkaa totuutta tiedetä. Esimerkiksi entisessä itäblokissa toimiva Stockmann sanoo tiukasti kieltäytyneensä päättäjien voitelusta.
Lahjuksia perääville päättäjille suurin mahdollinen lypsylehmä olisi tietenkin Nokia. Se on kuitenkin niin iso toimija, että sen asettumiselle uusiin maihin ja kaupunkeihin ei kovin herkästi uskalleta asettaa esteitä. Toivottavasti Nokia saa nyt verkkokumppaniinsa Siemensiinkin iskostettua opin, jonka mukaan lahjonta ei käy päinsä sopimuksia tavoiteltaessa.
Pimeää peliä pelanneen Koneen hallituksen puheenjohtaja Antti Herlin on myös Elinkeinoelämän keskusliiton hallituksen puheenjohtaja. Sen luulisi olevan hyvin kiusallista EK:lle. Keskiviikon tietojen mukaan järjestössä kaikki kuitenkin jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunut. Signaali sekin. Veljeä ei jätetä.