Hirvien varsinkin taimikoissa tekemä paha jälki uhkaa jo kohtalokkaasti Pohjois-Suomen metsätalouden tulevaisuutta. Pohjois-Pohjanmaalla hirvituhot pompahtivat viime vuonna 2,5-kertaisiksi edellisvuoteen verrattuna. Lapissakin valtion maksettaviksi koituvien hirvituhojen summa liki kaksinkertaistui.
On helppo ymmärtää taimikoita vaalivien metsänomistajien harmistus. Vaikka kylvö tai istutus näyttää tuottavan hyvää tulosta, paikalle osunut hirvilauma syö nuoren metsikön surkeaan kuntoon. Kaluttu latvus hidastaa kasvua, heikentää laatua ja pahimmillaan tuhoaa nuoren puun.
Liikenteessä tiheä hirvikanta näkyy lisääntyvinä hirvikolareina. Ajoneuvon ja ison eläimen törmäys on usein kohtalokas molemmille osapuolille. Hirviaidat auttavat, mutta yhteiskunnalla ei ole varaa rakentaa niitä likikään kaikkien teiden varsille.
Hirvikanta on ollut Pohjois-Suomessa jo pitkään ylitiheä. Vaikka hirviä sanotaan kaadettavan niin paljon, että määrä alenee pysyvästi, todellisuudessa kanta vain tihenee. Niin voi käydä vain siksi, että kaatolupia on vasoja tuottavien yksilöiden määrään verrattuna liian vähän.
Hirvikantaa verotetaankin roimasti alakanttiin arvioidun pääluvun perusteella. Metsästäjien keräämien tietojen mukaan Pohjois-Pohjanmaalle jäi syystalven jahdin jälkeen noin 14 000 hirveä. Metsäkeskus arvioi todelliseksi määräksi 25 000-30 000.
Tilanne ei voi jatkua tällaisena. Kaatolupien määrää on lisättävä merkittävästi. On jopa syytä miettiä uusia keinoja, elleivät nykyiset metsästäjät pysty rajoittamaan hirvikantaa.