Helsinki Jyväskyläläinen esikoiskirjailija Tiina Piilola hehkuttaa orjuutta paljon käsitelleen yhdysvaltalaisen Toni Morrisonin tekstejä.
- Hänen kielensä on niin ihanaa ja kerronnan tapa niin tarkka ja yksityiskohtainen, että karmeat tarinat jäävät melkein pimentoon.
29-vuotias Piilola ei ehkä huomaa, että samalla tavalla voisi kuvailla myös hänen Alkuvedet-romaaniaan. Teoksen ytimenä on traaginen tarina sukulaiselle takaajaksi lähteneestä perheestä, joka laman tultua joutuu jättivelkojen maksajaksi. Hirvittävät tapahtumat kuolemineen ja välien katkeamisineen kuitenkin naamioituvat Piilolan tapaan kertoa, ja lukijan mieleen voivat jäädä päällimmäisiksi idyllinen maaseutu ja leppoisat matonpesureissut.
Alkuvedet sijoittuu noin 15 vuoden takaiseen aikaan Pohjois-Pohjanmaan Oulaisiin, mistä Piilola on kotoisin. Romaanissa maailmaa katsotaan 12-vuotiaan Kaari-tytön silmin, joten kirja on myös varhaisnuoren kasvukertomus ja sisältää runsaasti naisena olemisen pohdintaa.
Romaani pohjautuu tositapahtumiin. Piilolan perheen välit äidin puolen sukuun katkesivat, kun enon ottamien velkojen takaajina olleet kirjailijan vanhemmat joutuivat maksumiehiksi. Vanhemmat lyhentävät velkoja yhä, eivätkä suhteet äidin sukulaisiin ole palautuneet.
Toscakakku ja
Modern Talking
Alkuvedet käsittelee tapahtumia sekä ennen että jälkeen kaiken mullistaneen talousromahduksen. Piilola kuvailee lämpimästi varsinkin mummun ja vaarin maatilalla vietettyjä hetkiä silloin, kun kaikki oli vielä hyvin.
Kirjailijan kanssa samaan sukupolveen kuuluva lukija löytää teoksesta paljon jo unohtuneita lapsuusmuistoja. Syödään toscakakkua ja herkutellaan murueskimoilla. Mummu pyytää pesemään selän saunareissulla, ja äiti tekee kermapursottimen leivinpaperista. Pyöräretkelle evääksi otetaan meetvurstileivät ja mehua muovipullossa, huoneen seinä on tapetoitu Modern Talkingin julisteilla.
Autenttisella murteella käytävän välittömän dialogin ja lintukototunnelman ohella mukana kulkevat huonotkin puolet. Piilola näkee muun muassa armottoman työnteon tietynlaisena maaseudun materialismina ja kritisoi alueen ihmisten kyvyttömyyttä puhua asioista. Esimerkiksi Kaarin isä luonnehtii ihmisiä kaloiksi, jotka mykkinä lipuvat toistensa ohi.
Vaietuista asioista kirjoittaminen oli Piilolalle itselleen helpottavaa. Hän katsoo, että Alkuveden käännekohtaan ajoittuvat tapahtumat olivat oikeassa elämässä hänen oman persoonansa tiellä. Helppo ei tilanne ollut vanhemmillekaan, mutta romaanin ilmestymisestä he ovat hyvillään.
- Nyt takausveloista saa jo puhua ja tapahtumille voi ehkä vähän nauraakin, Piilola pohtii.
"Joutavanpäiväistä
ja turhaa"
Toimittajana työskentelevä Piilola hangoitteli pitkään fiktiivistä kirjoittamista vastaan. Vielä avoimen yliopiston kirjoittajakoulutuksessakin hän piti fiktion tekemistä joutavanpäiväisenä eikä aikonut ikinä kirjoittaa romaania. Jyrkkä vastustus alkoi hälvetä, kun kustannustoimittaja tuli lukemaan tekstejä ja kehui Piilolaa.
Kirjan kirjoittamisen Piilola kuitenkin aloitti kuitenkin vasta pakon edessä.
- Olin hoitanut lastani kotona yhdeksän kuukautta, kun minuun iski yllättäen hirvittävä hätä. Ajattelin, etten halua palata kokopäiväisesti uutistoimittajan työhön, mutten keksinyt, mitä voisin alkaa tehdä. Ahdisti hirveästi, ja olin jo vähällä turvautua terapiaan.
Sitten hän muisti kirjoittajakoulutuksessa syntyneen tekstin.
Kuvateksti: Tiina Piilolan esikoisteos on herättänyt valtavasti kiinnostusta kirjailijan kotikaupungissa Oulaisissa. Paikalliseen kirjakauppaan on pitänyt tilata romaania jo kolmas satsi.