Siikajoen eräkavereiden lokakuussa kaatama hirvisonni aloitti keskiviikkona uuden uran Oulun yliopiston eläinmuseolla, kun se siirrettiin näyttelysaliin yleisön ihailtavaksi. Siikajoen metsissä juosseesta sarvipäästä ei tosin näyttelyversiossa ole jäljellä kuin nahka, paljastaa konservaattori Atte Lahtela.
Hirvi on myös pudottanut painoaan reilusti, sillä täytetty sonni painaa vain 50-60 kiloa. "Jaloissa on aika paljon rautaa", kertoo konservaattori Risto Tornberg.
"Kroppa on polyuretaania", kertoo Lahtela. Hirven täyttö on monivaiheinen prosessi, jonka Lahtela aloitti nylkemisellä. Polyuretaanikeho valettiin lasikuitumuotin avulla.
"Valmis muotti oli Helsingissä, missä keho käytiin valamassa", Lahtela sanoo. Valun tulosta piti veistellä nahkaan sopivaksi, samalla asentoa muutettiin.
Jos muottia ei olisi ollut, sellainen olisi pitänyt tehdä luurangon päälle muovailuvahasta tehdyn mallin avulla.
Lahtela kehuu nykytekniikkaa, jolla esimerkiksi lihakset saadaan paljon aikaisempaa paremmin esille. Lastuvilla on täytteenä historiaa. "Täyttötekniikatkin parantuvat", Lahtela huomauttaa.
"Hirvi oli meillä pitkään toivomuslistalla", toteaa Tornberg. Siikajoen sonni on vasta toinen eläinmuseolla esillä ollut täytetty hirvi. Ensimmäinen oli joskus 1950-luvulla täytetty eläin, jota ei Linnanmaan museon tiloissa ole nähtykään.
"Åströmillä se vielä oli esillä", muistelee museon yli-intendentti Jouni Aspi museon nahkatehtaan aikaa. "Se oli oikein huonokuntoinen ja ompeleet halki."