Arvokasta hirvijahtiperinnettä varjostaa synkkä uhka: ukkoutuminen on metsästysseuroissa kylmä tosiasia. 1980- ja 1990-luvuilla hirviporukoihin pääsyä rajoitettiin tavalla, joka ei kaikissa tapauksissa kestänyt päivänvaloa. Jahtiyhteisöt olivat tiiviitä, eikä uusien jäsenten värväämistä pidetty tarpeellisena.
"Toisaalla piti olla viisi vuotta metsästysseuran jäsen ennen kuin pääsi hirviporukan mukaan. Tai sitten piti kulkea aseettomana ajomiehenä useampia vuosia ennen kuin tie passipaikalle avautui -- jos avautui. Näitä tarinoita riittää", Oulun riistanhoitopiirin riistapäällikkö Keijo Kapiainen kuittaa.
Kapiainen sai epäkohdista palautetta päivittäin. Myös Jahti-lehden lukijapalsta täyttyi ihmettelevistä kysymyksistä, joihin annettu vastaus oli poikkeuksetta sama:
"Säännöt sekä rajoitukset olivat keinotekoisia, järjettömiä ja jopa lainvastaisia", Kapiainen niputtaa. Samalla tukahdutettiin lukuisten nuorten ja nuorten aikuisten metsästysinto. Veroa itsekkäästä ovien sulkemisesta maksetaan nyt.
"30--50-vuotiaita näkee jahdeissa vähemmän. Tästä hirviporukat saavat syyttää vain itseään", Kapiainen lausuu henkilökohtaisena mielipiteenään.
Jatkuvuus on monelle jahtiryhmälle vieras käsite.
"Tiedän Oulun riistanhoitopiiristä seuroja, joissa hirviporukan keski-ikä on lähempänä 70 kuin 60 vuoden rajaa."
Jokavuotisen hirvijahdin yhteiskunnallinen merkitys on suuri. Metsästys on hoidettava tavalla tai toisella. Jos kantaa ei pystytä leikkaamaan, kasvaa metsätuhojen ja hirvikolarien määrä kohtuuttomiin lukemiin.
Keskeinen kysymys kuuluu, löytyykö hirvijahtiin halukkaita myös siinä vaiheessa, kun suurten ikäluokkien edustajat ovat siirtyneet ajasta ikuisuuteen?
"Kyllä löytyy. Se ei ole ongelma", Kapiainen vakuuttaa.
Tällä hetkellä jahtiyhteisö elää kaivatun asennemuutoksen aikaa. Kyseenalaiset säännöt ja rajoitukset ovat katoavaa kansanperinnettä yhä useammassa seurassa.
"Nykyisin jahtiporukoissa on yllättävän nuoria kavereita -- ja toisaalta myös yllättävän vanhaa väkeä", riistapäällikkö muotoilee.
Enää ei tarvitse olla maanomistaja, jotta paikka hirviporukkaan aukeaisi. Yleissääntö pätee ainakin Oulun läänin eteläosassa.
"Mitä pohjoisemmaksi tullaan, sitä vahvemmin jäsenyys on vielä sidoksissa maan omistamiseen", Kapiainen huomauttaa.
Metsästäjäin keskusjärjestön apulaistoiminnanjohtaja Jari Pigg ei pidä yli 30-vuotiaiden vaisua jahti-intoa ihmeellisenä asiana. Pigg korostaa hirvijahdin poikkeuksellista luonnetta.
"Jahtikausi on pitkä ja touhu hyvin sitovaa. Metsään on mentävä joka lauantaiaamu, vaikka aina ei huvittaisi. Tuoreella perheenisällä tai -äidillä ei yleensä ole aikaa tähän savottaan", Pigg mainitsee.
Oulun riistanhoitopiirissä hirvijahtiin osallistui tänä vuonna 15 000--20 000 metsästäjää. Myönnetyt kaatoluvat mahdollistivat jopa 20 000 eläimen ampumisen.
Tarkat kaatoluvut ovat tiedossa vasta ensi vuoden alussa.
"Tämä oli ennätyksellinen jahtivuosi. Tulevaisuudessa kaatolupien määrä tulee tippumaan. Kun saalistettavaa on vähemmän, myös metsästäjien lukumäärä laskee", Keijo Kapiainen tietää.