Juurussuon metsästys- ja hirviseurueen metsästyskausi Kempeleessä päättyi ennen kuin se pääsi edes kunnolla vauhtiin. Hirvikiintiö, kuusi aikuista ja seitsemän vasaa, kaatui kahdessa viikossa heti hirvijahdin alkumetreillä syys-lokakuun taitteessa. Seurue muisti ja kiitti maanomistajia ja kaikki kyläläisiä hyvästä metsästysonnesta ja kärsivällisyydestä. Kylätalon hirvipeijaisissa lauantaina kyläläisille ja metsästysmaiden omistajille maistuikin oman perän hirvikeitto.
"Peijaisissa hoidetaan suhteita kyläläisten ja maanomistajien kesken. Kukaan ei vielä ole pahaa sanaa sanonut metsästystouhuistamme", toteaa Juurussuon seurueen metsästyksen johtaja Teuvo Peltokorpi
Perinteisesti peijaisia on vietetty muun muassa Kainuussa karhunkaatajaisten kunniaksi, mutta nykyään hirvipeijaisia vietetään useissa kylissä hirvenmetsästyskauden päätteeksi.
Suhteita onkin syytä hoitaa ja viettää peijaisia, koska metsästysmaat levittäytyvät kylän lähiympäristöön. Lauantaina kylätalolla soppaa maisteli yli 70 voideltavaa. Kutsu oli kolahtanut yhteensä 106 talouteen.
Myös metsäkauris maistui peijaisissa
Vaikka seurueella ei ole laajaa metsästysreviiriä, noin tuhat hehtaaria, kulkee hirvien vaellusreitti kylän läpi Oulujoen rannoille. Se selittääkin osaksi hyvää metsästysonnea. Metsästysmaiden rajanaapureina on Oulun kaupunki ja toisella suunnalla Tyrnävä ja juurussuolaisten kotikunta Kempele.
Hirviporukat eivät kilpaile toistensa kesken paitsi ampumakilpailuissa, mutta Peltokorpi kertoo, että Oulujoen porukka ei ole saanut kaadettu vielä yhtään vasaa. Juurussuon porukan tähtäimeen on osunut jopa yksi metsäkauris, mitä peijaisissakin kyläläisille tarjottiin.
On myös ollut niitä vuosia, jolloin seurueen jaettavana on ollut yksi ainokainen 70-kiloinen vasa. Siinä ei sitten ole peijaisia vietetty ja kaunis ele ja perinne on katkennut.
Lihat omaan käyttöön
Kaikki metsästetty liha menee seuralaisten omaan käyttöön, ei myyntiin. Hirvestä käytetään hyväksi kaikki osat paitsi sisäelimet. Kaikki 17 seuralaista onkin saanut omat sarvensa muistoksi kaadosta. Menossa on jo toinen sarvikierros.
Lihajaolle pääsevät tänä vuonna myös sisaret ja sukulaiset. "Sadan kilon lihavuori metsästäjää kohti riittää hyvin koko talveksi, mutta jos on perheessä monta ruokittavaa suuta, se ei riitä", Peltokorpi laskeskelee.
Hirvennahat seura myy välikäsien kautta Kokkolan nahkatehtaille. Saaduilla rahoilla seura hoitaa oman osuutensa riistanhoitotyöstä, ruokkii hirviä ja järjestää peijaisia kuten tänä vuonna. Ylimääräiset luut lahjoitetaan kylän koirakenneleille ja vasan nahat matkaavat Amerikkoihin asti mokkasiinitehtaalle.
Yhden aikuisen hirven seurue kuitenkin kaatoi hyväntekeväisyystarkoituksessa. "Yhdessä Oulunsalo-Kempeleen riistanhoito yhdistyksen kanssa kaadettiin hirvi Sepen hyväksi", kertoo seurueen puheenjohtajistoon kuuluva Osmo Paldanius.
Ei karhunpeijaisia
Pääsääntöisesti Juurussuon metsästysporukka kulkee metsällä yhdessä. Puolet seurueen jäsenistä on Peltokorven mukaan alle 30-vuotiaita. "Hirvijahtiperinne kulkee täällä isältä pojalle. Vielä ei meidän seurassa ole kuitenkaan naisjäseniä. Ovat lähinnä huoltojoukoissa."
Ja mitäs siihen olisi sanomista tervemielisestä harrastuksesta. "Tässähän me jahtiaikana pyöritään melkein kyläläisten jaloissa viiden kilometrin säteellä kotoa. Pääasia on metsästys ja yhdessäolo, ei viinanjuonti. Eihän siitä mitään tulisi, jos kylällä huojuttaisiin ase olalla kaikkien nähden", Paldanius kertoo vastuullisista seuruetovereistaan.
Karhunpeijaisia ei Juurussuolla ole vielä vietetty, eikä kuulemma vietetäkään. "Olemme hirvimiehiä, emme karhunkaatajia", Paldanius toteaa tiukkaan tyyliin.
Kylällä kyllä tiedetään, että Tyrnävän puolella liikkuu karhu. "Ei ole vielä kävellyt vastaan", Peltokari heittää.