Mervi Lindman: Urhea pikku Memmuli. Tammi, 2005.
Kuvittaja Mervi Lindman on monille tuttu Tiina Nopolan Siiri-kirjoista. Urhea pikku Memmuli on Lindmanin ensimmäinen oma kirja.
Memmuli on noin viisivuotias pieni, iso tyttö, joka haluaa olla urhea, mutta mörköjä tuntuu vaanivan kaikkialla. Vaikka möröt ovat mielikuvituksen tuotetta, mielikuvitus voi niistä myös vapauttaa.
Lindman on tarttunut luontevasti ja lasta kunnioittavalla tavalla tärkeään aiheeseen, lasten pelkoihin. Vessanpöntössä vaanii krokotiili, kylpyammeessa vaahtohirviö ja sängyn alta hyökkäävät pölykoirat, "joita äitikin jahtaa aina perjantaisin".
Kuvitus on hilpeän humoristista ja moniulotteista, otteessa on silti herkkyyttä.
Kirjan upeinta antia on Memmulin pimeän huoneen muodonmuutos: nojatuoli, verhot ja kaikki turvallisen tutut lelut alkavat muuttua villissä mielikuvituksessa uhkaaviksi ja pelottaviksi. Nojatuoli saa kädet ja naaman, kuva seinällä pomppaa raameistaan, lempeä pehmokissa muuttuu irvikissaksi.
Liekö sattumaa, että Memmulin isä tarjoaa iltasatukirjaksi juuri Liisa ihmemaassa. Viittauksia tähän suuntaan löytyy muitakin, kuten Memmulin kutistuminen ja lentäminen ovenraosta isojen asioiden maailmaan.
Onhan lasten peloista ja niiden voittamisesta toki aiemminkin lastenkirjoja tehty, mieleen tulee Russell Hobanin klassikko Myry ei saa unta. Lindman on löytänyt oman persoonallisen ilmaisutapansa, joka hurmaa jo alusta lähtien.
Kirjassa on sellaista lämpöä ja tunnelmaa, että ainesta olisi nykyisen kirjatulvan aikanakin vaikka klassikoksi asti. Vangitsevan kuvituksensa ansiosta kirja kolahtaa jo parivuotiaille.