Pääkirjoitus

Hirviön voima heik­ke­nee

Kamppailussa Isisiä vastaan saavutettiin merkittävä voitto, kun terroristijärjestö menetti suurkaupunki Mosulin hallinnan. Lopullisesta voitosta ei kuitenkaan kannata puhua. Tyhjiö voi täyttyä toisen nimisellä fanatismilla.

Hajanainen ammuskelu jatkui pohjoisirakilaisessa Mosulissa vielä keskiviikkona, kaksi päivää sen jälkeen kun maan pääministeri julisti kaupungin takaisinvallatuksi. Valtaus päätti terroristijärjestö Isisin yli kolmivuotisen vallan Irakin toiseksi suurimmassa kaupungissa.

Tapahtuneella on valtava merkitys niin voittajille kuin hävinneillekin. Isis menetti kaupungin, jonka valtaus oli sille kesäkuussa 2014 ennennäkemätön voimannäyttö ja muulle maailmalle sokki. Tuolloin jihadistijärjestö julisti alueilleen kalifaatin, jonka johdossa oli kalifi Abu Bakr al-Baghdadi.

Isisin tappiota syventää nyt se, että al-Baghdadi on varmalta vaikuttavien tietojen mukaan kuollut. Hän menetti henkensä ilmeisesti toukokuussa Venäjän tekemässä iskussa.

Tuoreet kuvat Mosulista ovat kauhistuttavia. Kuuluisa vanhakaupunki näyttää kuin se olisi ollut maanjäristyksen ytimessä.

Amnesty syytti takaisinvaltaajia summittaisista iskuista, joissa uhreiksi joutui myös siviilejä. Heidän tuskansa ei kaupungissa ole ohi vieläkään, vaikka välitön hengenmenon uhka helpottaakin.

Kulkeeko Isis kohti perikatoa ja voiko maailma huokaista helpotuksesta, kun väkivaltaan uskova fanaatikkojen joukko on kokenut raskaan tappion? Mosulissa Isisillä oli ehkä pari tuhatta miestä, joista suurimman osan arvioidaan menettäneen henkensä viime viikkojen taisteluissa.

Asiantuntijoiden arvioissa on eroja, mutta yhteistä niille on, että Isisin lopulliseen tappioon ei vielä usko kukaan. Vaikka kalifaatti murenee, ideologia jää, voi näkemykset tiivistää.

Isisin tulevaisuutta arvioitaessa huomio kannattaa kiinnittää siihen, ovatko järjestön syntyyn johtaneet tekijät yhä olemassa. Synnyn takana ovat fanaattisen uskontulkinnan ohella ainakin nuorten aikuisten näköalattomuus ja vanha sunnien ja shiiojen valtakamppailu.

Erityinen tekijä Irakissa on sunnien katkeruus siitä, että he jäivät heikoille osille Saddam Husseinin vallan kaaduttua.

Tilaa militanttien nousulle on antanut myös keskusvallan heikkous Irakissa ja Syyriassa. Isisin menetettyä kalifaattinsa alueelle syntyy nyt voimatyhjiö. Esimerkiksi Irakissa sen voi täyttää jokin toinen valtaryhmä, ehkä keskushallinto, ehkä kurdit tai ryhmä, joka ottaa hoitoonsa Isisiltä jäävän ideologian.

Valitettavasti todennäköiseltä ei vaikuta sekään, että lännessä toimeenpannut iskut nyt loppuisivat. Niiden riski voi jopa kasvaa, kun Irakin ja Syyrian taistelukentiltä palaa kotimaihinsa katkeroituneita taistelijoita. Tehdäänkö iskuja tuonnempana sitten Isisin vai jonkin muun järjestön nimissä, kuultaneen valitettavasti tulevaisuudessa.

Ääritulkinnoista viehättyneiden islamilaisten nuorten silmissä Isis lienee joka tapauksessa menettänyt hohtoaan. Tämä voi säästää niin heidän kuin muiden ihmisten henkiä.

Kovin paljon pitää alueella kuitenkin tapahtua, jotta fanatismin uhka kokonaan katoaisi.