Pohjois-Pohjanmaan Metsäkeskuksen mielestä kaikki pyyntikiintiöhirvet olisi kaadettava Pohjois-Suomen metsistä. Tähän ovat syynä hirvien aiheuttamat metsätuhot, jotka ovat kymmenkertaistuneet vuodesta 1998. Tällä hetkellä käyttämättömiä kaatolupia on 30 prosenttia kiintiöstä. Riistanhoidon neuvoja Harri Hepo-ojan mielestä on todennäköistä, että liki kaikki luvat käytetään.
"Hirvenmetsästysaikaa on vielä jäljellä noin puolitoista kuukautta. Hirvikannalla on paljon alueellista vaihtelua. Jossakin eläimiä voi olla runsaastikin", Hepo-oja selvittää.
Hirviä riittää metsissä. Viime vuonna talvehtiva kanta oli noin 18 000 yksilöä, joka on vuoden aikana lisääntynyt noin 9 000 hirvellä. Hirviä on nyt niin paljon, että monin paikoin metsätuhot ovat mittavia.
"Hirvien määrä on tullut jo niin suureksi, että monilla hirvien talvilaidunalueilla taimikot on tyystin syöty", johtaja Niilo Piisilä Metsäkeskuksesta harmittelee.
Esimerkiksi Jaalangan yhteismetsässä on useitten satojen hehtaarien kokoisia täysin tuhoutuneita taimikkoja. Hirvien tuhoamia metsäalueita löytyy myös Kivijärven sydänmaalta Yli-Kiimingistä ja Raahen ympäriltä. Tuhot kohdistuvat ennen kaikkea mäntyihin ja koivuihin. Kuusta hirvi ei yleensä syö, mutta ravinnon vähentyessä sekin lopulta syödään. Siitäkin on kokemuksia.
Viime vuonna metsäkeskus arvioi hirvituhojen määräksi 400 000 euroa ja vahinkoalaksi 1 000 hehtaaria. Oulun riistanhoitopiirin alueella puolestaan kahtena viime vuonna on kaadettu noin 15 000 hirveä vuodessa. Metsäkeskus haluaisikin kaadettavien eläinten määräksi vähintään 18 000 hirveä, jotta ylisuureksi paisunutta hirvikantaa saataisiin harvennettua.
"Tämä tarkoittaa määrän alenemista noin kahteen hirveen tuhatta hehtaaria kohden. Käytännössä tämä merkitsee hirvikannan pudottamista kolmasosaan metsästyksen jälkeen jäävästä hirvien määrästä", Piisilä toteaa.
Metsäneuvoja ja iiläinen hirvimies Pertti Tervonen kertoo, että ongelmaksi muodostuvat käyttämättömät kaatoluvat.
"Niitä ei käytetä sen takia, koska metsästäjien pakastimet ovat jo täynnä lihaa. Ensi vuonna on sitten mukavampi metsästää, kun on paljon riistaa", Tervonen selvittää. Viestit kentältä tämän syksyn osalta kertovat, että nyt luvat käytettäisiin loppuun saakka.
Metsästyslupakäytäntö uusiksi
Suomessa hirviporukat alkavat ikääntyä. Nuoria ei juuri innosta lähteä rämpimään korpeen parin hirvenkantturan perässä, jotka painavat satoja kiloja ja jotka pitää raahata tiettömien taipaleitten takaa ihmisten ilmoille.
"Paras tapa olisi jakaa metsästys niin, että ison alueen eri metsästysseurat osallistuvat yhteisesti hirvimetsästykseen ", Tervonen huomauttaa.
Jos joltain alueelta hirvet siirtyvät muualle, toisen alueen metsästäjät voivat käyttää myönnetyt luvat. Näin kaikki luvat saataisiin käytettyä ja kaikki lupahirvet saataisiin kaadettua.
Monella metsänomistajalla onkin into taimikoiden hoitoon häviämässä hirvien aiheuttamien tuhojen takia.
"Metsänomistajilta katoaa halu hoitaa taimikoita, koska hirvet joka tapauksessa syövät ne. Hirvitihentymäalueilla metsänomistajat jo epäröivät ryhtyä uudistamishakkuisiin, koska uudistamisen tuloksena on tuhottu taimikko", Piisilä kertoo metsänomistajien mielialoista.
Metsätuhojen lisäksi hirvet tuovat yhteiskunnalle vielä suuremman vahingon ja kärsimykset runsaitten hirvikolarien muodossa. Metsäväen mielestä nykyistä menoa on vaikea ymmärtää.
Saippua suojaa männyntainta
Arvokkaimmat taimikot ja jotkut erikoiskohteet on suojeltu aitaamalla. Se on kuitenkin kallista ja aikaa vievää puuhaa.
Taimikoihin ruiskutettavat hajuaineet ovat osoittautuneet toimivaksi ratkaisuksi hirvien karkottamiseksi.
"Karkotusaine pitää ruiskuttaa jokaiseen taimeen vuoden välein, joten kyllä siinäkin puuhaa riittää", Tervonen tuumii.
Hirvikarkote koostuu eteerisistä öljyistä ja isopropanolista. Ihmisen nenään se tuoksuu lähinnä anikselle ja mintulle. Puusta tulee punasävyinen karkotekäsittelyn jälkeen.
Toinen mahdollinen tapa suojata puuntaimet on ripustaa niiden oksille saippuapaloja. Saippuat pitää uusia muutaman vuoden välein.
"Jos hirviä on paljon, syödään taimikot saippuasta riippumatta", Piisilä toteaa.
Metsänomistaja antavat yleensä metsästysoikeuden vuokralle ilmaiseksi, jolloin vuokraajina ovat metsästysseurat.
Koska torjuntakarkotteen levittäminen on työlästä yksittäiselle maanomistajalle, karkotteen levittäminen metsästysseurojen talkootyönä olisi luontevaa vastiketta ilmaisesta metsästysoikeudesta.
"Eräät metsästysseurat ovat jo näin tehneetkin pahimmilla hirvien talvehtimisalueilla", Tervonen toteaa.
Metsähoitotukea vielä käyttämättä
Pohjois-Pohjanmaan tämän vuoden nuorelle metsälle suunnattuja metsänhoitorahoja on vielä käyttämättä runsaasti. Kaikkiaan tälle vuodelle on varattu 10,4 miljoonaa euroa metsän hoitoon, josta 40 prosenttia on kohdennettu nuoreen metsään. Nuoren metsän hoidon kokonaistavoite Pohjois-Pohjanmaan yksityismetsissä on 22 000 hehtaaria. Tästä tavoitteesta on saavutettu 12 100 hehtaaria lokakuun puolessa välissä.
"Varoja nuoren metsän hoitoon on tällä hetkellä käytetty 600 000 euroa vähemmän kuin viime vuonna", Piisilä selvittää.
Nuoreen taimikkoon kohdennettu tuki on 40-60 prosenttia kustannuksista, joka maksetaan maanomistajalle jälkirahoitteisena.