Suomalaisista hirvieläimistä etsitään hirvieläinten näivetystautia. Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitos Eela ja maa- ja metsätalousministeriö ovat aloittaneet tehostetun tutkimuksen, jolla selvitetään, löytyykö tautia Suomesta. Aikaisemmin hirvieläinten näivetystautia ei ole maassamme tavattu.
Eelan Oulun yksikön eläinlääkärin Sauli Laaksosen mukaan hirvieläinten näivetystauti CWD (Chronic Wasting Disease) kuuluu samaan ryhmään kuin naudoilla tavattu BSE-tauti eli niin sanottu hullun lehmän tauti. Hän kutsuukin näivetystautia hullun hirven taudiksi.
Laaksosen mukaan tautia on todettu aikaisemmin Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Sitä on havaittu muun muassa valkohäntäpeuroilla ja muulipeuroilla. Ihmiseen tauti ei tiettävästi ole levinnyt.
- Ei ole olemassa minkäänlaista näyttöä siitä, että se olisi ihmiselle vaarallinen. Tällaisiin tauteihin suhtaudutaan kuitenkin varovaisesti, hän selittää.
Eläinlääkäri kertoo, että taudin tarkkaa leviämistapaa ei tunneta. Sen arvellaan kuitenkin tarttuvan herkemmin kuin hullun lehmän taudin ja leviävän muun muassa sairastuneesta emästä vasaan.
Viime viikolla hirvieläinten näivetystautia havaittiin ensimmäistä kertaa hirvessä Missourissa Yhdysvalloissa.
- Tämä on osoitus siitä, että tauti pystyy tarttumaan hirveenkin, Laaksonen kuvaa.
Tutkittavana 600
hirvieläimen päätä
Eela ja ministeriö ovat pyytäneet riistanhoitopiirejä ja -yhdistyksiä lähettämään hirvieläinten näytteitä Eelan Oulun alueyksikköön tutkittavaksi. Tutkimuksesta on kerrottu myös poliisille ja kunnallisille eläinlääkäreille.
Eela toivoo näytteitä kuolleina löydetyistä, oudosti käyttäytyneistä ja kolareissa kuolleista hirvieläimistä. Sauli Laaksosen mukaan Yhdysvalloissa on todettu, että sairaat eläimet ovat alttiimpia joutumaan liikenneturmiin muassa heikentyneiden aistiensa vuoksi.
Eela haluaa tutkia etenkin näiden eläinten näytteitä, sille ne muodostavat erityisen riskiryhmän. Näivetystutkimus tehdään hirvieläimen aivokudoksesta, joten tutkimuksiin halutaan eläimen pää.
Näytteitä toivotaan hirvistä, metsäkauriista, kuusipeuroista, saksanhirvistä, metsäpeuroista ja poroista. Halutuimpia ovat kuitenkin valkohäntäpeuranäytteet, sillä valkohäntäpeuroja pidetään erityisen herkkänä taudille.
Laaksosen mukaan tarkoitus on tutkia kaikkiaan 600 hirvieläintä. Siten tutkittavasta pääkasa on aikamoinen.
- Onhan se aika suuri määrä päitä. Tutkimukseen menee minimissään kaksi vuotta, hän kuvaa.
Sauli Laaksonen kertoo, että tutkimuksen aloittamisella Suomi haluaa olla varhain liikkeellä. EU valmistelee parhaillaan lainsäädäntöä, jolla se vaatii jäsenmaitaan aloittamaan kyseisen testauksen. MMM ja Eela päättivät aloittaa kartoituksen jo ennen lainsäädännön lopullista hyväksymistä.
Eläin näivettyy
kuoliaaksi
Eläinlääkäri kertoo, että hirvieläinten näivetystaudissa eläin taudin nimen mukaisesti näivettyy. Hirvieläin laihtuu, sen kunto heikkenee ja sillä esiintyy erilaisia keskushermosto-oireita. Lopulta eläin kuolee.
Laaksosen mukaan tauti muun muassa on romahduttanut pohjoisamerikkalaisen peuratarhauksen kokonaan, sillä peuran liha ei enää käy kaupaksi.
- Tauti leviää koko ajan Yhdysvalloissa. Se kiinnostaa meitäkin, sillä meillä on Euroopan mittakaavassa ainutlaatuinen valkohäntäpeurakanta, hän selittää.
Eläinlääkärin mukaan valkohäntäpeura saapui Suomeen vuonna 1935, kun Yhdysvaltoihin lähteneet siirtolaiset lähettivät eläimiä Suomeen. Tällä haavaa maassamme on noin 40 000 valkohäntäpeuraa.