Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitoksessa valmistuneen riskiarvioinnin mukaan suomalaisten vaara saada hirviekinokokkitartunta marjojen ja sienten välityksellä on hyvin vähäinen. Suurin riski on tartunnan leviäminen koiriin ja sitä kautta ihmisiin.
Echinococcus granulosus -loista on tavattu Sallan, Kuusamon, Kuhmon ja Hyrynsalmen alueen susista, jotka ovat sen merkittävimpiä pääisäntiä. Väli-isäntinä olevista poroista on raportoitu vuosittain joitakin tapauksia erityisesti Kuusamon ja Sallan alueella. Viime syksynä loinen tavattiin ensimmäisen kerran myös hirvestä, joka kaadettiin Kuusamossa läheltä itärajaa.
Loista etsittiin syksyllä yhteensä 240:stä kaadetusta hirvestä, joita oli saatu tutkittavaksi muualtakin kuin Kuusamosta. Loista saattaa esiintyä itärajan pinnassa myös poronhoitoalueen eteläpuolella, jossa hirvien elimiä ei ole juurikaan tutkittu.
Käytettävissä olevan tiedon perusteella arvioidaan, että marjojen kautta aiheutuva ekinokokkiriski on Suomessa erittäin pieni. Itärajan tuntumassa paikallinen riski voi olla suurempi, professori Eeva Maijala sanoo.
"Jos haluaa olla täysin varma siitä, ettei saa marjoja syödessään ekinokokin munia, ne kannattaa kiehauttaa kahden minuutin ajan 90 asteessa. Ohjeemme mukaan mitään erityiskäsittelyä ei kuitenkaan tarvita."
Koirat matokuurille
Pohjois-Suomen itärajan seudulta poimitaan marjoja runsaasti myös myyntiin, mutta riski loisen leviämisestä muualle Suomeen on lähinnä teoreettinen.
Metsäsienillä ei katsota olevan merkitystä tartunnan lähteenä, sillä niiden valmistuksessa käytettävät lämpökäsittelyt tuhoavat hyvin mahdolliset ekinokokkimunat.
Ihmisen kannalta suurin riski saada tartunta ovat koirat, jos niissä loista esiintyy. Riskin torjumiseksi varsinkin poro- ja metsästyskoirat tulisi lääkitä heisimatoihin tehoavalla lääkkeellä. Susien loislääkitys tai rokotus ei käytännössä ole mahdollista.
Riskienhallintavaihtoehtona tartunnan kierron katkaisemiseksi suositellaan myös hirvien ja porojen elimien polttamista, kuumentamista tai hautaamista maahan niin, ettei koiraeläimet pääse syömään niitä. Erityisen tärkeää on keuhkojen hävittäminen.
EELA ei anna varsinaisia määräyksiä tartuntariskin torjumiseksi, mutta maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto voi sen jatkossa tehdä.
"Meillä on elokuussa palaveri asiasta. Mukana myös metsästysjärjestöjen edustajia. Sen jälkeen selviää, tuleeko esimerkiksi tulevalle hirvenmetsästyskaudelle tiukempia ehtoja elimien käsittelyyn suhteen", Maijala sanoo.