Ylivieska Hirvi-ihmiset ovat yhdestä asiasta samaa mieltä ja kaikesta muusta eri mieltä.
Kun hirvenmetsästäjät, metsäammattilaiset, metsänomistajat ja liikenteessä hirvien seassa sukkuloivat autoilijat kohtasivat Ylivieskassa Kalevan tietoiskussa, puheenpartta ja parranpärinää riitti.
Tavat ne ovat hirvi-ihmisissäkin - hyvät sellaiset - eikä kenenkään kunniaa loukattu tai mieltä pahoitettu. Oltiin eri mieltä, tyylikkäästi. Hirvipuukot pysyivät tupessa.
Se, mistä kuulijajoukko löysi panelistien kanssa yhteisen sävelen, oli hirvikannan suuruus. Hirviä pitää olla 2,5 kappaletta tuhatta hehtaaria kohden. Silloin niitä riittää metsästettäväksi, hirvionnettomuudet pysyvät hallinnassa ja metsätuhot säilyvät siedettävällä tasolla.
Onko se taso, jossa Oulun riistanhoitopiirin tai Oulun tiepiirin alueella ollaan? Ongelma on, ettei sitä tiedä kukaan. Hirvien laskenta tuottaa hankaluuksia, sillä rahaa esimerkiksi lentolaskentoihin - tai helikopterilaskentoihin - ei juurikaan riitä.
"Kannan vaihtelut johtuvat siitä, ettei hirvien määrää pystytä riittävän luotettavasti arvioimaan", metsästäjä-metsänomistaja Reijo Tölli Sievistä kiteytti.
Ylhäältä laskemisen apuna ovat ihmissilmät maan tasolla: maastolaskenta.
"Tarkin tieto tulee koiramiehiltä", vakuutti ylivieskalainen Veikko Sipilä, jolla on Suomen komeimmat hirvensarvet seinällään.
Sipilä kysyi, milloin hirvikanta vaarantuu? Mikä on kipuraja?
"Kaksi hirveä tuhannella hehtaarilla", uskoi riistapäällikkö Keijo Kapiainen Oulun riistanhoitopiiristä.
Kapiaisen lisäksi kysymysten ristitulessa - ilman kuolettavia osumia - istuivat toiminnanjohtaja Juha Rautakoski Kalajokilaakson metsänhoitoyhdistyksestä, veteraanimetsästäjä Aarre Vuolteenaho Ylivieskasta sekä tieinsinööri Marjo Paavola Tiehallinnon Oulun piiristä.
Hirvituhoista korvataan vain 10-15 prosenttia
Jonkun mielestä hirviä on liikaa, toisen mielestä liian vähän.
Alavieskassa metsästävä Timo Heikkilä oli huolissaan, kun koira ei löydä hirveä. Eikä se ole koiran vika.
"Päivän saa kulkea, eikä hirveä näy", Heikkilä puuskahti. Alavieskassa oli Heikkilän mukaan viime vuonna vain 1,4 hirveä tuhannella hehtaarilla.
Rankimman vastanäkemyksen esitti haapavetinen Markku Anttila.
"Oulun eteläisessä on Suomen huonoiten hoidettu hirvikanta. Täällä kanta on ollut keskimäärin kaikista korkein."
Ylivieskassa on ammuttu viimeisinä vuosina 7-8 hirveä, jopa 14 hirveäkin tuhannelta hehtaarilta Väinö Haapakosken mukaan.
"1-2 metsätuhoa per pitäjä on sopiva, 40 aivan liikaa", hän moitti.
Juha Rautakoski tiesi, että vain 10-15 prosenttia hirvien aiheuttamista metsätuhoista korvataan. Hirvikanta on Rautakoskesta ylisuuri.
"Vahingot ovat nousussa. Nyrkkiä puidaan lujasti. Oulun riistanhoitopiirin alueelle pitää saada 9 000 hirven kanta. Siitä kun kaadetaan 5 000 hirveä vuodessa, metsä kestää eikä kanta nouse."
Kalevan tietoisku oli yleisömenestys. Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun Ylivieskan yksikön auditorioon ahtautui 86 kuulijaa. Kauimmaiset saapuivat liki 300 kilometrin päästä Pudasjärven Sarankylältä saakka.
Tilaisuuden henki tiivistyi Aarre Vuolteenahon sanoissa:
"Hirviäkin pitää sietää."