Pelastuslaitoksilla yksikään päivä ei ole samanlainen. Ihmisten lisäksi pelastusyksiköt saavat ajoittain tehtäväkseen auttaa hätään joutuneita eläimiä. Tapaukset vaihtelevat laidasta laitaan: milloin hiiri pitää noukkia liesituulettimesta, etsiä kadonnut lemmikkikäärme kerrostalosta tai nostaa sonni lietekaivosta.
Lapin pelastuslaitoksen valmiuspäällikkö Ari Soppelalla on pitkä kokemus eri pelastustehtävistä. Erikoisimman tapauksen hän osaa kertoa heti.
– Takavuosilta 90-luvulta muistan tehtävän, jossa Lapin keskussairaalan synnytysosaston käytävälle tuli hirvi lasista läpi. En ollut itse paikan päällä, mutta muistan, että siinä oli pojilla tekemistä, että se saatiin ulos, Soppela muistelee.
Soppelan uran ensimmäinen pelastustehtävä liittyi eläimen pelastamiseen.
– Nuorena kesämiehenä 70-luvulla ensimmäinen tehtäväni oli pääskysen pelastaminen. Tikkaat ylsivät juuri ja juuri neljänteen kerrokseen ja piti kurkottaa, että sain pääskysen irrotettua langasta. Siitä alkoi urani vakinaisessa palokunnassa, Soppela kertoo.
Joutsenet eivät jäädy oikeasti
Lintujen pelastamiset ovat pelastuslaitokselle yleisiä tehtäviä. Soppelan mukaan esimerkiksi joutsenista soitellaan paljon.
– Hyvin tyypillinen asia, mistä soitellaan syksyisin, on että joutsenet ovat jääneet jäähän kiinni ensimmäisten yöpakkasten jälkeen. Yleensä joutsenet vain lepäävät
– Joutsenten luokse ei lähdetä pillit päällä. Soittajille kerrotaan, että niillä ei ole mitään hätää ja ne kyllä osaavat pitää itsestään huolen, Soppela sanoo.
Myös Jokilaaksojen pelastuslaitoksen riskienhallintapäällikkö Jarmo Myllymäki on saanut useita tehtäviä joutsenista. Tilanne käydään aina tarkistamassa, hän sanoo.
– Olen joskus käynyt katsomassa yhtä ja samaa joutsenta monta kertaa. Heitin joutsenen lähelle kiven ja se lähti heti. Seuraavana päivänä tuli uusi hälytys samasta joutsenesta. Eläimen jäätyminen on harvinaista ja eläimen täytyisi olla jotenkin sairas, että niin tapahtuisi.
Myllymäen mukaan erityisesti kaupungeissa soittoja tulee paljon linnuista.
– Isoissa maatalouspitäjissä soitellaan lehmistä, kaupungeissa puolestaan linnuista. Kokemukseni mukaan maalla on ehkä totuttu olemaan eläinten kanssa enemmän, joten soittoja tulee harvemmin, Myllymäki pohtii.
Pelastuslaitos hoitaa silti myös pienempiäkin keikkoja. Lapin pelastuslaitos kävi esimerkiksi vasta nostamassa harakanpoikasen takaisin puuhun.
– Eläinsuojeluyhdistykseltä tuli soitto, että paikallisen päiväkodin pihalla on harakanpoikanen pudonnut pesästä. Meillä sattui olemaan samaan aikaan puomitikasharjoitukset käynnissä, joten kävimme harjoituksena nostamassa poikasen takaisin kuuseen, Soppela kertoo.
Kissa puussa ja lehmä lietekaivossa ovat klassikkotehtäviä
Etusijalla pelastustehtävissä ovat koti- ja tuotantoeläimet, sekä rauhoitetut luonnoneläimet. Esimerkiksi lietekaivoon pudonnut lehmä on maaseudulla tyypillinen tehtävä.
– Kun lehmä putoaa lietekaivoon, niin onhan se mieleenpainuvaa, kun näkee sen ison eläimen aidon hädän, Myllymäki sanoo.
Palomies Arto Tihinen Oulun paloasemalta arvelee, että soittoja tulee eniten puuhun karanneista kissoista.
– Ohjeistus on, että kissa voi olla kolmekin päivää puussa. Yleensä ne tulevat itsestään alas. Siinä on se riskikin, että jos kissa ei halua tulla alas, niin tehtävä vaikeutuu, Tihinen toteaa.
Pelastustehtävät vaihtelevat isoista pieniin. Kaivoihin pudonneet lehmät pelastetaan poikkeuksetta, mutta saako puussa olevasta kissasta soittaa pelastuslaitokselle?
– Jos kissalla on hätä, niin aina saa soittaa ja pitääkin soittaa. Jos kissa on puussa selkä köyryllä ja sähisee, niin kissaahan pelottaa ja olosuhteet täytyy silloin rauhoittaa, sanoo Myllymäki
Soppela on samoilla linjoilla.
– Saa soittaa, mutta yleensä sinne ei lähdetä heti. Usein kissat tulevat kyllä alas, kun niille tulee nälkä. Pelastustehtävissä otetaan huomioon sää ja paikka, sekä saako kissan otettua alas turvallisesti, Soppela toteaa.
Ei-perinteisten kotieläinten suosio on lisääntynyt jonkin verran. Mitä tehdään silloin, jos käärme karkaa?
– Meillä on käärmeille omat käärmepihdit. Harvinaisia tapauksia ne ovat, mutta tilanteen sattuessa selvitämme ja koitamme saalistaa käärmeen niiden avulla, Tihinen sanoo.
Ilmoita lemmikistä tarralla
Lemmikkejä pelastetaan välillä myös tulipaloista. Soppela kehottaa ihmisiä tiedottamaan tarralla, jos asunnossa on lemmikkieläimiä.
– Palokunnilta saa tarroja, joilla kodissa olevasta eläimestä voi tiedottaa. Iso kotiaan puolustava koira voi olla riski palomiehelle, joka tulee sammuttamaan paloa. Piiloon mennyt eläin voi myös tiedon puutteessa jäädä pelastamatta, Soppela sanoo.
Myös palomies Tihinen muistaa tulipalon yhteyteen sattuneen ison koiran. Koirat eivät aina ymmärrä, että paikalla ollaan auttamassa, hän sanoo.
– Tarran lisäksi olisi hyvä olla kuva koirasta. Kerran sattui tapaus, jossa omistaja oli onneksi paikan päällä, mutta koira oli pakko viedä kokonaan pois alueelta, koska se häiritsi pelastustöitä, Tihinen muistelee.
Tihisen mieleenpainuvimmat eläinten pelastamiset liittyvät koiriin.
– Muutaman viikon ikäinen koiranpentu putosi putkeen parin metrin syvyyteen. Se saatiin onneksi helposti nostettua koukulla kaulapannasta. Kerran sattui tapaus, jossa koira roikkui toisen kerroksen ikkunasta takajalasta, ja se piti hakea nostokorilla, Tihinen luettelee.
Töitä tehdään turvallisuus edellä
Kaikkeen ei pelastuslaitoskaan taivu. Esimerkiksi Lapin pelastuslaitoksen suorittamassa harakan pelastamisessa käytetyille puomitikkaille on olemassa tuulirajoitukset. Kalustoa ei aleta tehtävissä rikkomaan.
– Eikä kenenkään pelastajan turvallisuutta lähdetä riskeeraamaan. Sanotaan vaikka, että jos kotieläin olisi pudonnut voimakkaaseen virtaan, niin ei sinne perään hypätä, jos palomiehen turvallisuus vaarantuu merkittävästi, Soppela sanoo.
Myllymäen mukaan kaikessa toiminnassa täytyy noudattaa työturvallisuutta. Joskus navettapaloissa ei esimerkiksi voida pelastaa kaikkia lehmiä.
– Navettoihin on joskus menehtynyt lehmiä ennen kuin yksiköt ovat edes ehtineet paikalle. Kyllä me aina kaikki yritämme pelastaa, mutta työturvallisuus edellä, hän toteaa.