Tervolalainen Tuomo Liikanen koki jännittäviä hetkiä toissa sunnuntaina hirvimetsällä, kun haavoittunut uroshirvi hyökkäsi hänen kimppuunsa.
Hirveä kaulaan ampunut Liikanen lähti antamaan haavoittuneelle eläimelle lopetuslaukausta, mutta hirvi nousikin parin metrin päässä pystyyn ja hyökkäsi päin metsästäjää.
"Se syöksyi minua päin, kaatoi selälleni, nousi takajaloilleen ja yritti polkea minua alleen. Ehdin kääntää kylkeä sen verran, että etujalat vain hipaisivat selkää", Liikanen kertoo.
Liikanen ampui selällään vielä yhden laukauksen ja hirvi käveli muutaman metrin, kunnes sen voimat ehtyivät lopullisesti.
"En ole varma, osuinko hirveen siinä enää selälläni, mutta se kuukahti kolmen-neljän metrin päähän."
Yli 30 vuotta metsästäneelle Liikaselle ei ole aiemmin sattunut moista. "Uroshirvestä tuli lihaa noin 150 kiloa", hän laskee.
Metsästys on jatkunut tapauksen jälkeen tavalliseen tapaan. "Viime keskiviikkona ammuin vielä kaksi hirveä", Liikanen toteaa. Tapauksesta kertoi ensimmäisenä sunnuntain Pohjolan Sanomat.
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen hirvitutkija Kaarlo Nygrén kertoo, että tapaus on harvinainen, muttei ainutlaatuinen.
"Vastaavaa tapahtuu keskimäärin joka kolmas syksy", tutkija arvioi. Kiima-ajan rippeet ovat vielä käsillä, joten hirvisonnit ovat voimissaan. Usein käy myös niin, että hirvilehmä puolustaa vasaansa raivokkaasti.
"Jos ampuu ensin vasan, emä saattaa käydä raivoisaan hyökkäykseen", Nygrén sanoo.
Hirven tärkein puolustautumiskeino eivät ole suinkaan suuret sarvet vaan etujalat, joilla se yrittää vahingoittaa vastustajansa.
Joka syksy metsästyskoiria kuolee tai loukkaantuu hirven puolustautuessa.
Hirvet saattavat käyttäytyä aggressiivisemmin, jos ne päätyvät asutusalueelle.
"Asutusalueella hirvi on tottunut ihmiseen ja saanut varmuutta, jolloin se saattaa herkemmin myös hyökätä", Nygrén sanoo.
Jos hirvi lähtee hyökkäämään kohti, ihmisen on parasta löytää puu, minkä taakse piiloutua.