anjalankoski Luontokuvaaja Asko Hämäläisen mukaan enemmistöllä suomalaista on varsin ristiriitainen mielikuva hirvestä.
"Jokaisen mielestä on upeaa nähdä hirvi luonnollisessa ympäristössään, metsässä tai suolla. Toisaalta taas hirvivaarasta liikenteessä paasataan lähestulkoon hysteerisesti ja hirven kaatolupia on tänä vuonna myönnetty hirvien määrään nähdään selvästi liikaa."
Asko Hämäläiselle hirvi edustaa myös jotain aivan muuta kuin kaadettavaa riistaa ja vaaraa liikenteessä.
"Hirveen tiivistyy koko meidän luontomme upeus. Se on samanlainen symboli kuin joutsen tai karhu."
Liikennettä lukeva hirvi
Hämäläinen myöntää, että jokainen hirvikolari on liikaa, mutta hän ei välttämättä lähtisi syyttämään kolareista pelkästään hirviä.
"Liikennemäärät ovat kasvaneet ja vauhti maanteillä lisääntynyt. Ihminen on myös ratin takana entistä kiireisempi ja välinpitämättömämpi, mikä on viime aikoina tullut valitettavalla tavalla esiin."
Hirvi ei ehdoin tahdoin ryntää maantielle, vaan se osaa jopa lukea liikennettä.
"Hirvi hakee rakoja liikennevirrasta. Törmäykset johtuvat pääosin siitä, että se ei ymmärrä liikenteen nopeutta. "
Asko Hämäläinen ei tuomitse hirvenmetsästystä, onhan hän itsekin saanut oppia metsästäjiltä ja kulkee joka syksy myös mukana jahdissa, tosin vain kameralla tähdäten.
"Metsästäjienkin keskuudessa ymmärretään se, että kaatomäärissä ollaan nyt menossa yli kohtuuden."
Puuttuvat kuvat
Anjalankoskella asuva Asko Hämäläinen on kuvannut hirviä jo reilun parin vuosikymmenen ajan niin kotikonnuillaan kuin muuallakin Suomessa aina Tunturi-Lappia myöten.
Laajempaan tietoisuuteen Hämäläinen nousi vuosi sitten syksyllä, jolloin ilmestyi hänen kuvittamansa ja Matti Leinosen kirjoittama kirja "Hirvi - pohjolan kuningaseläin".
"Nähdä hirvi ja kuvata se on kaksi aivan eri asiaa", Hämäläinen täsmentää.
Työ on kuitenkin tekijäänsä opettanut. Kun tietää mitä haluaa ja mistä sitä hakee, niin silloin ollaan jo pitkällä. Hirven kuvaamisessa suunnittelu ja ennakointi ovat ensiarvoisen tärkeää.
"Koska eläimistä on kysymys, niin varmaa ei voi kuitenkaan koskaan sanoa. Sattuman osuus on yhä suuri, mutta ei niin suuri kuin silloin, kun kuvaamisen aloitin."
Tuhansien kuvien ja liian monen turhankin retken jälkeen Hämäläiseltä on yhä ne parhaat otokset ottamatta.
"Toinen on se suolta, aamu-usvasta esiin tuleva kruunupää ja toinen on hirvisonnien keskinäinen sarvienkalistelu."
Kiimatanner tömisee
Asko Hämäläinen on kuvaamisen lisäksi myös nauhoittanut hirvien ääntelyä, ja luonnistuu hirvien "puhe" mieheltä itseltäänkin. Jos alueella vain sattuu sonni olemaan, niin se kyllä vastaa Askon kutsuun.
Lukemattomilta "hirviretkiltä" on kuvien lisäksi ollut tuliaisina myös kokonaan uutta tietoa hirven käyttäytymisestä.
"Sonni ei suinkaan hae kiima-aikana umpimähkään lehmiä, vaan alueen hirvet kokoontuvat tietylle kiimatantereelle, missä parittelu tapahtuu tarkan hierarkian mukaan."
"Toinen virheellinen luulo on se, että sonnit eivät tietoisesti vahingoita toisiaan. Tosiasiassa kamppailuja kuitenkin käydään henkeen ja vereen. Ellei arvojärjestys vähemmällä selviä, niin silloin pusketaan ja siinä heikomman käy helposti kalpaten."
Vuosien saatossa hirvi on sopeutunut luovimaan ihmisten joukossa. Päällimmäisenä sillä on kuitenkin pelko: hirvi mieltää ihmisen pedoksi ja väistää sitä parhaansa mukaan.
Toisaalta tarpeeksi kauan totutettuna hirvi saattaa oppia erottamaan jopa auton äänet toisistaan. Kymenlaaksosta löytyy hirviä, jotka eivät ole Hämäläisen maasturin surinasta juuri moksiskaan.
"Vuodesta 1994 saakka olen kuvannut samaa sonnia. Toinen vastaavanlainen tuttavuus juontaa juurensa vuoteen 1997."
Hirvi syö elääkseen. Se kerää itseensä energiavarastoja, joilla se selviää talven yli. Turhaa työtä hirvi ei juurikaan tee.
"Sitä samaa kohti tulee pyrkiä myös hirvien kuvaamisessa. Kun kaikki ylimääräinen saadaan suljettua pois ja keskittyä vain olennaiseen, niin syntyy myös paras tulos. Erehdysten kautta se on selvinnyt myös minulle, että turhaa työtä ei kannattaisi tehdä."