Nyt olemme eläneet pari viikkoa pelättyä digitelevisioaikaa, eikä taivas ole pudonnut ainakaan vielä niskaamme. Vikapalvelun puhelinlinjat ovat käyneet kohtuullisen kuumina, mutta sekin kohina laantuu varmasti pian. Loppujen lopuksi koko digisopasta nostettiin turhan kova älämölö. Ne, joille asia on ollut ongelma, ovat itse tehneet siitä ongelman.
Tietysti voidaan arvostella, että Suomi lopetti vanhanmalliset lähetykset liian aikaisin ja pakotti kansalaiset hankkimaan digibokseja sekä uusia, kalliita televisioita. Jälkimmäisen puolesta väite ei pidä edes paikkansa: Digiboksinhan sai ja saa edelleen asennettua vanhaankin televisioon. On itse kunkin oma asia, jos menee ja ostaa kohtuuttoman kalliin tauludigitelevision ja antaa toimivan pelin mennä roskiin. Kodinkonekauppiaat ovat varmasti olleet ilmiöstä mielissään.
Kansa kyllä pakotettiin hankkimaan digiboksit, mutta kyse on halvimmillaan muutaman kympin rahanmenosta. Sen verran maksavat ilman korttipaikkaa olevat laitteet. Maksullisia tv-kanavia halajavat saavat maksaa boksistaan enemmän, samoin tallentavaa tarvitsevat.
Ainakin meidän taloudessamme tähän uuteen aikaan siirtyminen tapahtui suorastaan naurattavan helposti.
Ykköstelevisiossa on ollut jo toista vuotta halvin korttipaikaton perusboksi. Resun pöytäantennin varassa olleen kakkostelevision kuva oli vanhanaikaisilla lähetyksillä huono, mutta viidenkympin digiboksilla tilanne muuttui. Siitä näkyy nyt moninkertainen määrä kanavia aikaisempaan verrattuna, ja kuva on loistava.
Niin monesti kuin on tullut kiroiltua insinöörit alimpaan hornaan, nyt seurasi yllätys. Digiboksin käyttöönotto oli helppoa ja kesti vain pari minuuttia.
Aikaisemmin vanhan digiboksimme välittämässä kuvassa eivät tekstit näkyneet kokonaan kaikilla kanavilla. Analogisten lähetysten loputtua oli pakko ottaa ohjekirja käteen ja katsoa, mitä asian eteen voisi tehdä. Laitteen asentaminen ja kanavien uudelleen viritys oli helppoa kuin mikä, ja tekstit alkoivat näkyä oikein. Tekniikan hallinta on näemmä omasta asenteesta kiinni.
Kesällä viestintäministeri Suvi Lindén (kok.) ajatteli ääneen, että televisiomaksu voitaisiin lopettaa kokonaan ja korvata verotuksella. Lausunto herätti vastustusta monella taholla. Nykyinen käytäntö on sikäli tasa-arvoinen, että televisiomaksua maksavat sen käyttäjät. Televisiotoiminnasta kannettava vero rokottaisi niitäkin, jotka eivät katso televisiota.
Digiaikaan siirtyminen merkitsi, että kahden Ylen kanavan ja kahden kaupallisen kanavan lisäksi tarjolla on kolme Ylen kanavaa ja neljä kaupallista, siis maksuttomista. Paljonhan tuohon määrään silkkoa mahtuu, mutta hyvin paljon myös kelvollista katsottavaa.
Erityisesti Ylen Teema on osoittautunut tasokkaaksi kanavaksi. Ylen Extra tarjoaa joka päivä tuntikaupalla rockia, jota me nuoret 30 vuotta sitten saimme tuskin kolme varttia kuussa. Silloinkin pätkä Sladea ja Alice Cooperia vaati vastapainoksi vähintään puoli tuntia Koiton laulua, että me emme kovin pahasti turmeltuisi.
Yleisradion ohjelmistosta ollaan kuitenkin aiheellisesti huolissaan, minkä todistavat Extran ohjelmien toimittamisen taso ja osin TV 1:n sekä TV 2:n ohjelmisto. Ei Yle voi kuristaa itseään loputtomiin tuloksen parantamiseksi, tai nykyinenkin palvelutaso katoaa. Tv-maksujen reilu korotus ei tunnu demokraattiselta, mutta jokin rahoitusratkaisu on keksittävä.
***
Kärppien taisi kannattaa kaapata Karalahti, sillä kausikorttikauppa on käynyt tänä syksynä erikoisen kuumana. Väriläiskä muuten vähän pliisussa porukassa.