Tuskin olemme ehtineet ojan yli ryteikköisen metsän puolelle, kun ne iskevät. "No nyt tuli ensimmäinen", joukon edellä kulkeva Väinö Väänänen sanoo rauhallisella äänellä.
Väänäsen suupielessä vilistää vikkelästi tämän syksyn inhottavin julkkis. Rusehtavan hirvikärpäsen tanakat ja teräviin kynsiin päättyvät väkkäräiset jalat eivät kuitenkaan löydä sellaista partakarvaa, mihin tarttua. Inhotus kaartaa Väänäsen posken kautta kohti nenän vartta.
Ei herranen aika! Yrittääkö se mönkiä Väänäsen sieraimeen?
Muhoksen riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja ei panikoi kärpästen tähden. Hän odottaa tyynesti, että valokuvaaja saa kameransa valmiiksi.
Sitä ennen hirvikärpänen kuitenkin luovuttaa. Se ei katsonut Väänästä sopivaksi uhriksi, eikä siis pudota siipiään jäädäkseen asumaan Väänäsessä. Se singahtaa kohti makoisampaa uhria. Valokuvaajalla on takin hupun nyörit tiukalla, mutta aukosta paistaa lupaavasti tummaa partaa.
Nyt ei ole kuitenkaan aikaa seurata, minne tuo yksilö päätti retkensä, sillä olen itse joutunut joukkohyökkäyksen uhriksi. Niitä ampuu kohti joka puolelta.
Ensimmäinen ajatus on pötkiä äkkiä takaisin autolle. Hirvikärpäsiä liikkuu silmien edessä -- montako lieneekään, mutta onneksi ne ovat lakissa kiinni olevan hyttysverkon ulkopuolella.
Hillitsen hermot, sillä olen varmasti parhaiten varustautunut tälle tutkimusmatkalle. Maatalouskaupasta ostetussa valkoisessa kertakäyttöhaalarissa on liukas pinta, vetoketju teipattu ja niin tiivis huppu, että on hankala hengittää. Enää ei haittaa yhtään, vaikka näytän ylipukeutuneelta ja naurettavalta.
Oulun yliopistossa hirvikärpästen hyökkäävyyttä tutkitaan paljon mukavammin. Hirvikärpänen saa sinkoilla akvaariossa, kun koehenkilö istuu tai liikkuu samassa huoneessa.
Oman paniikin mentyä ohi tutkimme, mikä on riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaajan Toivo Portaankorvan tilanne. Hän on vetänyt maastoasunsa päälle verkkoanorakin. Yksi hirvikärpänen etenee verkon sisällä Portaankorvan niskavilloja kohti. Kaverit takin selkämyksellä tutkivat vielä reittiä sinne.
"Kannattaisi laittaa vaikka korvatulpat", Portaankorva sanoo puistellen kärpäsiä tiehensä. "Olen kuullut että monet ovat joutuneet käymään terveyskeskuksessa poistattamassa hirvikärpäsen korvastaan. Se tehdään niin, että ensin korvaan kaadetaan vettä, niin lähtee paremmin", hän selittää.
Hirvikärpäsen kaverikseen saanut tietää miltä se tuntuu. Metsästä poistuessa huomaa iljettävän tunteen, kun hiuspohjassa vilistää jokin, mitä ei tahdo saada kiinni. Ja paidan allakin tuntuu liikettä. Ötököitä löytyy päivien päästäkin takin sisäsaumoista.
"Kuulin juuri riistapiirin toiminnanjohtajalta miehestä, joka poimi kotona itsestään 76 hirvikärpästä." Kollegan mökkinaapurin emännän saalis sienimetsästä, 36 hirvikärpästä, kalpenee lukuna.
Entä hirvi, josta on laskettu 10 000 hirvikärpästä? Ennätys kuuluu olevan 17 000 hirvikärpästä.
Hirvikärpäsiä tavattiin Muhoksella jo viime vuonna, mutta tämän syksyn määrä on jotain aivan uutta, Väinö Väänänen kertoo. "Vaimoltakin jäivät sienireissut kesken. Hän hankki verkkohatun, mutta ne löytävät aina jostain jonkun reiän", hän toteaa.
Laajassa hirvikärpäsprojektissa vaikutuksia metsien virkistyskäyttöön tutkitaan Metsäntutkimuslaitoksella.
Ulkopuolisena asiantuntijana toimiva Sauli Härkönen ja Oulun Riistapiirin päällikkö Keijo Kapiainen kertovat, että runsaita määriä esiintyy nyt Oulua lähestyttäessä etenkin Kestilän, Pyhäjoen ja Raahen seutuvilla. Myös Puolangalta on raportoitu joukkoesiintymisiä. Yksittäisiä havaintoja on Tervolasta asti.
Väinö Väänänen toteaa, että herkemmälle ihmiselle hirvijahdissa passissa seisominen voi nyt olla tuskaa. Toivo Portaankorva huomauttaa, että vaikeimmin kärsivät hirvikärpäsen puremille allergiseksi tulleet ihmiset.
Allergia voi puhjeta vasta usean vuoden altistumisen jälkeen, ja sen jälkeen yksikin purema saattaa aktivoida myös vuosia vanhat puremakohdat kutisemaan. Ensiapu on apteekista ostettava hydrokortisonivoide. Portaankorvalla on ollut puremia, pikku patteja, mutta ainakaan vielä ei sen suurempaa vaivaa.
Puolukkaan kannattaa suunnata nyt kuiville jäkäläkankaille, missä hirvet eivät majaile. Siellä ei ole hirvien makuupaikkoja, joiden läheisyydessä on eniten hirvikärpäsiä.
Syksyn alkupuolella hirven karvan juureen pesiytynyt naaras pudottaa koteloituneen toukan keväthangille. Toukasta kehittyy hirvikärpänen, joka jää siihen lähistölle kyttäämään itselleen isäntää. Kun iso, hitaasti liikkuva hahmo ilmaantuu näköpiiriin, on aika iskeä lyhyellä lennolla.
Metsässä kulkeva ihminen ei ole ensisijainen kohde, mutta on erehdyttävän iso ja hitaasti liikkuva. Hirvikärpänen on levinnyt poronhoitoalueen rajalle, ja aiheellinen pelko on, millainen riesa niistä tulee poroille.
Muhoksen riistanhoitoyhdistyksen miehet uskovat, että hirvikärpästen määrällä on suora yhteys hirvien määrään. Tälle syksylle yhdistyksen kaatolupien määrä on 302, mikä on noin 40 prosenttia enemmän kuin vuosi sitten. Kylmälänkylän seuralla on 31 lupaa.
Keikka Kylmälänkylän riistapellon taakse kesti korkeintaan vartin, mutta oli mykistävä. Ajomatkalla takaisin Ouluun kuului vaisu kommentti: "On pakko käydä kotona vaihtamassa vaatteet."