Virastotalon työmaalla tiistaina vieraillut Museoviraston intendentti Marianna Niukkanen arvioi viime viikolla tehdyn hirsilöydöksen iän selviävän loppuvuodesta. Hirsille tehdään dendrokronologinen ajoitus, mikä tarkoittaa kohteen iän selvittämistä puiden vuosilustojen muodostamia sarjoja vertailemalla. Siihen menee yleensä noin kolme kuukautta.
Niukkasen mielestä tarkempia arvuutteluja ei ole syytä ennen sitä tehdä. Siihen, että löytö ajoittuisi 1600-luvulle, Museovirastossa ei kuitenkaan uskota.
"Mikään, mitä tähän mennessä on löydetty, ei viittaa siihen, että rakenne olisi peräisin aikaisemmalta ajalta kuin 1700-luvun lopulta", Niukkanen toteaa.
"Kaikki tehtiin, mitä voitiin"
Ajoitusnäytteiden oton lisäksi työmaalla kaivetaan koko ajan rakennetta esiin, sillä pohjoinen pääty on vielä kokonaan paljastamatta. Arkeologi Teija Oikarisen mukaan rakennelman arvioidut mitat ovat seitsemän kertaa seitsemän metriä. Hirsiä on kohdasta riippuen päällekkäin neljä tai viisi.
Oikarinen määrittelee löydön todella mielenkiintoiseksi. Hirsikehikoita on tullut työmaalla vastaan jo aiemmin tänä kesänä, mutta ei näin suurta eikä selkeää rakennelmaa kuin nyt.
Niukkasen mielestä Museovirasto on tehnyt tulevan virastotalon paikalla kaiken, minkä on näissä puitteissa pystynyt tekemään. "Aina olisi voitu tehdä paremmin. Tietenkin arkeologiselta kannalta parasta olisi, jos olisi pystytty tutkimaan koko alue kaivamalla, mutta siihen ei olisi vuosi riittänyt. Ja oululaiset veronmaksajat kuitenkin maksavat kaivaukset", Niukkanen sanoo.
Muinaismuistolain mukaan historiallisesti arvokkaan kohteen paikalle rakennettaessa rakennuttaja on velvollinen maksamaan arkeologiset tutkimukset. Niukkasen mukaan maksajalta ei voida vaatia mitä hyvänsä, vaan on tehtävä kompromisseja. "Olisi eri tilanne, jos olisi olemassa julkiset varat, joista tutkimukset aina rahoitettaisiin", hän sanoo.
Kun hirsikehikko on saatu dokumentoiduksi, Museovirasto ei puutu sen kohtaloon. Hirret ovat säilyneet kosteuden vuoksi maan sisässä hämmästyttävän hyvin, mutta jouduttuaan kosketuksiin ilman kanssa puu ei enää kestä. Säilyttäminen olisi teknisesti todella vaikeaa, Niukkasen mukaan käytännössä mahdotonta.
"Olemme ehdottaneet kaupungille, että virastotalossa voisi olla jokin vitriini, jossa löytöjä esiteltäisiin", hän sanoo.
"Tärkeintä on, että tutkitaan"
Museovirasto ei tässä vaiheessa ota kantaa siihen, mikä rakennelma kysymyksessä on. Oikarinen ja Niukkanen määrittelevät sen tukikehikoksi tai perustusrakennelmaksi. Siihen, mitä kehikon päällä olisi ollut, ei Niukkasen mukaan saada selvyyttä, koska se on täysin kadonnut.
Yksityishenkilönä paikan päällä tilannetta seuraava Oulun yliopiston arkeologian lehtori Pentti Koivunen uskoo rakenteiden olevan peräisin 1600-luvun lopulta.
Koivusen kanta perustuu siihen, että viime vuonna alueella kaivettaessa löytyi tuolloin kaadettua puuta. Hänen mielestään se liittyy nyt löydettyyn rakennelmaan.
Ajatusta sisäsatamasta puolustaa Koivusen mukaan lammen alkuperäinen yhteys mereen sekä se, että molemmilla puolilla lampea on aikoinaan ollut aittoja, jotka viittaavat tavaran varastointiin.
Joka tapauksessa Koivunen kertoo olevansa todella iloinen siitä, että viimeinen jäljellä oleva hirsirakennelma tutkitaan huolellisesti.
"Minusta ei ole nyt tärkeää, kuka on oikeassa ja kuka väärässä, vaan että asiaan saadaan selvyys", hän sanoo.