Museovirasto on selvittänyt Oulun Pokkitörmän kaivauksissa viime keväänä löytyneen hopealusikan alkuperän. Lusikan tekijä on leiman ja löytöpaikan perusteella mitä todennäköisimmin oululainen kultaseppä Anders Bruse, joka toimi kaupungissa vuosina 1678-1683.
Brusen sanotaan olleen huomattava 1600-luvun jälkipuoliskon oululainen kultaseppä. Hänen tuotannostaan tunnetaan aikaisemmin kuitenkin vain kaksi juomakannua, joista toinen kuuluu Vaasan Pohjanmaan museon ja toinen Oulun Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmiin.
Lusikka on muodoltaan niin kutsuttu rotanhäntälusikka, jossa pesäosa yhdistyy varteen häntämäisesti. Hopeinen rotanhäntälusikka edustaa 1670- ja 80-lukujen vaihteen oululaista hopeasepäntyötä ja harvinaista arkeologista löytöä.
Lusikan varren alapinnassa on nähtävissä valmistajan leima sekä kaiverrettuja kirjaimia. Kaiverrukset M.I.D.T. viittaavat esineen omistajaan, jota ei ole pystytty selvittämään. Valmistajan leima koostuu yhteen liitetyistä kirjaimista A ja B. Kaupunkileimaa lusikassa ei ole.
Hirren sisällä
Kevään koekaivauksissa kaivettiin esiin rakennejäännöksiä, jotka ajoittuvat 1600-luvun loppupuolelta 1700-luvun alkuun.
Yksi löydetyistä rakenteista oli kahdesta vastakkaisiin suuntiin olevasta hirrestä muodostunut puurakenteen nurkka, jonka yhteydestä paljastettiin esinesirpaleita 1600- ja 1700-lukujen vaihteesta.
Odottamattomin ja kiinnostavin löydöistä oli kuitenkin hopeinen lusikka, joka kaivettiin esiin hirsirakenteen sisäpuolelta.
Lusikka on hukkunut paikalle ilmeisesti melko varhaisessa vaiheessa 1700-luvun alkupuolella. Perimmäistä syytä aikanaan rahallisesti arvokkaan esineen maahan hautautumiseen voi vain arvailla.
Lusikan varren pää on kolmiosainen, mikä on tavallinen vanhimmissa lusikkatyypin edustajissa. Rotanhäntälusikkaa voidaan pitää nykyisen ruokalusikan perusmuotona, koska tyyppi oli ensimmäinen, jossa oli litteä ja leveä varsi. Uudenmallisesta lusikasta sai näin tukevan otteen vain parilla sormella.
Barokin ajan malli on ollut yleinen Ruotsi-Suomessa 1680-1710 välisenä aikana.
Rikkaiden Pokkitörmä
Hopeaesineet olivat 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa vain harvojen omaisuutta, joita omistivat lähinnä ylemmät säädyt, kuten aatelisto, papisto ja porvaristo. 1700-luvun vaihteessa rikkaimmilla oululaisilla tiedetään kuitenkin olleen runsaastikin hopealusikoita.
Pokkitörmän alue on ollut 1600-luvulla Oulun rikkaiden porvarien asuinaluetta. Porvarien tontit ovat sijainneet silloisella ranta-alueella vanhan sataman ja kirkon välisellä alueella.
Raatimies Daniel Pilkarilla oli perukirjan mukaan 61 lusikkaa ja kaupungin rikkaimmalla miehellä Klaus Jenderjanilla 36 sekä yksi matkalusikka. Lusikka kertoo siis omalla tavallaan Pokkitörmän varakkaammista asukkaista.
Valkeita liitupiippuja
Oulun Pokkitörmällä sijaitsevan Lyseon lukion pihalla tehtiin kaupunkiarkeologisia koekaivaustutkimuksia huhti-toukokuussa 2007.
Museovirasto halusi selvittää kaivauksilla, onko tontilla säilynyt vanhoja ihmisen toiminnasta syntyneitä kulttuurimaakerroksia ja rakennusjäännöksiä 1600- ja 1700-luvuilta.
Koekaivaukset toteutettiin Oulun kaupungin, Lyseon lukion ja Museoviraston yhteistyönä.
Tavanomaisempien löytöjen, kuten posliinia imitoivien fajanssiastioiden ja punasavikeraamisten astioiden palojen, ikkunalasin ja tupakanpoltosta kertovien valkeiden liitupiippujen katkelmien lisäksi löydettiin muun muassa kaksi kuparista valmistettua ruotsinvallan aikaista kolikkoa 1600-luvulta.
Kirjoittaja on Museoviraston tutkija.