Aamun varhaisina tunteina, 6. elokuuta 1945, tarkalleen 60 vuotta sitten, amerikkalainen pommikone nimeltä Enola Gay nousi kiitoradalta Tinianin saarelta Tyyneltämereltä.
Lentokoneessa oli uusi ja outo lasti: Atomipommi, jolle oli annettu nimi Little Boy, "Pieni poika".
Kello 8.15 kone oli kohteensa Hiroshiman yläpuolella ja pudotti tappavan lastinsa aamuaskareissaan olevaan kaupunkiin.
Pommi räjähti 580 metriä maanpinnan yläpuolella ja aiheutti sinisen leimahduksen. Tulipallon halkaisija oli sata metriä ja lämpötila sen keskuksessa oli 300 000 astetta.
Mustavalkoinen savu peitti koko kaupungin ja sienimäinen pilvi kohosi tuhansia metrejä korkeaksi.
Osa ihmisistä paloi karrelle ja kirjaimellisesti muuttui höyryksi - vain varjot jäivät jäljelle. Useimpien henkiin jääneiden vaatteet olivat kärventyneet niin, että he olivat miltei alasti. Heidän ihonsa irtosi ja roikkui palasina.
Sairaalat täyttyivät nopeasti. Kaupungin lääkevarastot loppuivat, koska loukkaantuneita oli niin uskomattoman paljon. Hoitamattomat ihmiset janosivat vettä, kunnes kuolivat.
Maailmojen
murskaaja
Amerikkalaiset tiesivät hyvin mitä tekivät.
Aiemmin samana kesänä he räjäyttivät maailman ensimmäisen atomipommin New Mexicon osavaltiossa Yhdysvalloissa.
Nähdessään hirvittävän tuhovoiman pommitutkimuksen johtaja Robert Oppenheimer muisti hindu-eepos Bhagavadgitasta lauseen, joka oli kuin ilmetty kuvaus atomipommista: "Minä olen kuolema, maailmojen murskaaja."
Toisen fyysikon Kenneth Bainbridgen sanat olivat vähemmän runollisia: "Olemme kaikki nyt huoranpenikoita."
Tiedemiehet tiesivät jo ennen toista maailmansotaa, että atomipommin kehittäminen olisi mahdollista. He pelkäsivät, että Hitlerin Saksasta tulisi ensimmäinen atomipommivalta.
Saksa todellakin kehitti omaa atomiasetta, mutta ei onnistunut siinä koskaan.
Harry S. Trumanin hirvittävä päätös
Albert Einstein lähetti presidentti Frankin D. Rooseveltille kirjeen, jossa hän kertoi vaarasta. Kirje johti huippusalaisen tutkimuslaitoksen perustamiseen Los Alamosiin New Mexicoon. Siellä alettiin 1943 toteuttaa Manhattan-projektia, atomiaseen kehittämistä.
Los Alamosiin saapuivat monet tunnetut fyysikot kuten Enrico Fermi, Edvard Teller ja Hans Bethe.
Myöhemmin Robert Oppenheimer totesi, että atomipommin myötä tiede oli oppinut tuntemaan synnin.
Monet tiedemiehet katuivat osallistumistaan atomiaseen kehittämiseen, mutta osa kieltäytyi koskaan ottamasta vastuuta.
Saksa antautui toukokuussa 1945, mutta keisarillinen Japani jatkoi taisteluaan. Näytti siltä, että se aikonut antautua vaan taistella viimeiseen asti. Mikä pahinta, japanilaiset veisivät hautaan mukanaan satojatuhansia amerikkalaisia.
Jos amerikkalaiset olisivat joutuneet hyökkäämään Japanin pääsaarille, verilöyly olisi ollut hirvittävä. Presidentti Harry. S Truman päätti käyttää aseista hirvittävintä, atomipommia, lopettaakseen sodan.
Trumanin päätöksen oikeutuksesta kiistellään vielä tänäkin päivänä. Olisiko japanilaisille voitu osoittaa jollain toisella tavalla, että amerikkalaisilla oli nyt ase, jota vastaan oli mahdoton taistella?
Oliko Nagasakiin pakko pudottaa toinen pommi muutama päivä Hiroshiman pommituksen jälkeen? Kysymyksiin ei ehkä koskaan saada tyhjentävää vastausta. Useat tutkijat väittävät, että Japani olisi antautunut ilman pommejakin.
Japani antautui 15. elokuuta.1945. Hiroshimassa ja Nagasakissa kerrotaan kuolleen välittömästi yhteensä runsaat 100 000 japanilaista.
Tarkkaa arviota on mahdoton antaa, sillä 60 vuotta pommitusten jälkeen, ihmisiä kuolee yhä radioaktiivisen säteilyn aiheuttamiin sairauksiin.
Lähteet: Japanin yleisradion toimittama Hiroshiman tuli -teos. Michael J. Hoganin toimittama Hiroshima in History and Memory -teos. Amerikkalaisen ydintutkimuslaitoksen Los Alamosin kotisivut.
