"Tällä kylällä hevosia on varmasti enemmän kuin ihmisiä, enkä paljon valehtele jos sanon, että niitä on ainakin joka kolmannessa talossa", tuumaa Riikka Lamberg taluttaessaan Aramis- tai tuttavallisemmin Arska-ponia pihamaallaan Kempeleen Juurussuolla.
Nelivuotias Tuisku-tytär ratsastaa Arskalla kuin vanha tekijä. Äiti paljastaa, että tytär halusi kavuta ponin selkään ensimmäisen kerran jo kaksivuotiaana. "Ja välillä pelkäsin, että oppiiko tuo tyttö kävelemään ollenkaan, kun haluaa aina vain ratsastaa!"
Ruska-koirasta seuraa saava kolmikko päättää tehdä pienen lenkin läheiselle laitumelle, missä käyskentelee lauma ponia kookkaampia hirnujia. Laitumella olevista hevosista kolme on Lambergin omaa, kun taas parisenkymmentä muuta ovat "vuokrapaikoilla". Talvisin muiden omistamia hevosia on tilan tallissa seitsemän ja laidunkaudella vieraiden hoidokkien määrä suunnilleen kolminkertaistuu.
"Yötä päivää laiduntavat tulevat lähinnä Oulusta ja sellaisilta talleilta, joilla ei ole vieressä laidunta. Muut vuokrahevoset tulevat vähän laajemmalta alueelta Oulun ympäristöstä, ja taisi yksi olla Imatraltakin - se on meillä siksi, koska sen omistaja on kesätöissä tällä seudulla", Lamberg kertoo.
Yritystoiminta
virisi sivutuotteena
Leipätyökseen ratsastuksenohjaajana ja sivutoimisesti hevostalousyrittäjänä toimiva Riikka Lamberg kertoo harrastaneensa hevosia koko ikänsä. Kun oman kodin hankinta tuli Lambergille ja hänen opettajamiehelleen Hanski Määtälle ajankohtaiseksi reippaat puolenkymmentä vuotta sitten, oli selvää, että nuoripari asettuisi maalaistaloon, jonne voisi ottaa omia hevosia.
Tilan entinen navetta kunnostettiinkin kymmenen karsinan talliksi. "Aluksi meillä ei ollut mielessä mitään yritystoimintaa. Kun niitä karsinapaikkoja oli kuitenkin yli oman tarpeen, tuumattiin, että sopiihan sinne myös muiden hevosia. Yrityksenä tätä on pyöritetty nyt noin neljä vuotta", Lamberg kertoo.
Vuokrakarsinoille on riittänyt kysyntää, sillä hevosharrastus on kasvanut Oulun seudulla viime vuosina kovasti. Erityisesti sitä tulee kaupungista.
Hevosen pito vaatii
kosolti työtä
Vaikka Riikka Lamberg kuvailee hevostalousyrittämistään sivutoimiseksi, on se silti niin ammattimaista ja maatilatuloa tuottavaa, että pariskunnalla on oikeus vuosilomitukseen. Tukikelpoista nurmenviljelyn peltopinta-alaa maatilalla on parisenkymmentä hehtaaria . Omista suomenhevosista maksetaan myös kansallista tukea.
Kaikkinensa tukien merkitys on kuitenkin sen verran pieni, ettei hevosenpitoa voi niiden varaan laskea, Lamberg huomauttaa. "Ja kyllä minulla hevosia olisi, vaikkei niistä mitään tukia saisikaan."
Kustakin omasta hevosestaan Lamberg arvioi kertyvän vuositasolla kustannuksia vähimmillään tuhannen euron verran. Arvioon sisältyvät lähinnä vain rehut, pakolliset rokotukset, raspaukset ja madotukset, mutta ei työtä, vakuutuksia, sairauskuluja eikä varusteita.
Täysihoitoon tuodusta hevosesta kulut ovat muutaman tuhat euroa enemmän.
"Työtä, ja nimenomaan ihmiskäsin tehtävää työtä hevosten hoito vaatii paljon. Alkaen vaikkapa siitä, että hevoset on ruokittava säännöllisesti viidesti päivässä", Riikka Lamberg sanoo.