Oulujärvellä puhaltaa luihin tunkeva viima, mutta Niilo Koivumaa selvittelee verkkoa paljain käsin ja notkein sormin. 92-vuotias kalamies on kulkenut Oulujärven apajilla vuodesta 1946 saakka, heti Vaalaan muutettuaan.
"Luonto ja etenkin järvi, ne ovat parasta Vaalassa. Ei täältä pois osaa pysyä. Talviverkoilla kalastaminen on mukavaa, kun siinä hommassa pärjää yksinkin. Yleensä katson verkot kaksi kertaa viikossa, hyvin ne kalat talvella sen ajan pyydyksessä hengissä säilyvät", Koivumaa juttelee.
Tuttu verkonpaikka on seitsemän metrin vedessä Nahkasaaren ja Marjosen välissä. Siinä risteää sopivasti kaksi virtausta. Ja kalaa tulee, vuosi vuodelta paremmin.
"Verkon silmäkokoa on saanut hiljalleen isontaa. Nyt kalastan 50- tai 60-millisillä. Aina nousee jotain, yleensä haukia tai matikoita, mutta joskus joku taimenkin ja viime talvena pitkästä aikaa kuha. Pakastin on kotona kalaa täynnä", mies nauraa.
Verkon hiljalleen noustessa jään alta juttu kääntyy menneisiin vuosiin ja joukosta poistuneisiin kalakavereihin. Ikätovereita ei jäillä ole kulkenut enää vuosikausiin eikä enää kovin paljon nuorempiakaan. Tällä kertaa kaverina on kuitenkin oma poika Seppo, joka mielellään ajelee Oulusta verkkovänkäriksi aina kun vain ehtii.
"Sotien jälkeen saattoi näkyä Vaalankurkussakin yhtä aikaa kolmekymmentä uistimen soutajaa. Silloin otettiin kalaa tosi tarpeeseen, nyt vain huvikseen vedellään moottorilla ja kymmenellä vavalla. Kovasti ovat ajat muuttuneet", Koivumaa miettii.
Kalareissulla pitää kertoa kalajuttu. Koivumaan Niilolla se on hurja mutta tosi.
"On siitä kai kohta parikymmentä vuotta, yksin olin verkoilla. Verkko oli raskas vetää, ja jokin iso näkyi kirkkaan jään läpi. Ajattelin, että kuka on kehdannut pöllin laittaa verkkoon. Mutta hauki se oli, 18,6 kiloa ja rinnanympäryskin 68 senttiä. On siitä valokuvat todisteena", veteraani myhäilee.
Toinenkin juttu on kuulemma taivahan tosi. Verkkomiehillä putosi tuura avantoon, mutta neuvokas toveri keksi pian keinon. Oikein jötky matikka laskettiin uimaan avantoon liekanarussa, ja aikansa pohjalla pyörittyään se sotki langan kiinni tuuran varteen. Talteen saatiin niin tuura kuin soppakalakin.
Vuoden lyhin päivä hämärtää pian, ja kalamies kääntää suksensa kohti Nahkasalmen rantaa. Repussa on pari haukea ja madetta, sopiva päiväsaalis. Tuumitaan, että nyt olisi hyvä mennä vaikka potkurilla, kun jäällä ei ole lunta oikeastaan yhtään.