Hintavakaus euroalueella on määritelty alle kahden prosentin vuotuiseksi nousuksi. Se jäi hurskaaksi toiveeksi viime vuonna Suomessa. Inflaatio jylläsi 2,5 prosentin vauhtia. Vielä pahempaa on tiedossa. Hinnat kovenevat valtiovarainministeriön tuoreen arvion mukaan tänä vuonna 3,3 prosenttia.
Tuotteiden ja palvelujen kallistuminen syövyttää ikävästi kuluttajien ostovoimaa. Niin käy, kun erityisesti jokapäiväiselle elämälle tärkeät tuotteet maksavat yhä enemmän. Yhtä aikaa kallistuvat polttoaineet, asumiskustannukset ja elintarvikkeiden hinnat.
Siinäpä yhdistelmä, jonka vaikutuksia kukaan ei onnistu väistelemään. Tuttu juttu on, että inflaatio kurittaa erityisesti lapsiperheitä. OP-Pohjola arvioi katsauksessaan hintojen nousun lisäävän nelihenkisen perheen menoja tänä ja ensi vuonna yhteensä 3 000 euroa.
Joko nyt kuuluisi julistaa euroalueen tavoitteet liian toiveikkaiksi ja koko yhteinen rahajärjestelmä epäonnistuneeksi? Eipä sentään, kun muistoista kaivellaan markka-aikojen hinnannousut. Inflaatio vilisti usein liki kymmenen prosentin laukkaa.
Joskus vauhti oli kovempaakin. Palkkojen ja hintojen vuorotahtinen eteneminen söi kansainvälistä kilpailukykyä tavalla, joka pakotti päättäjät toistuviin devalvaatioihin, markan ulkoisen arvon alentamisiin.
Raskaan, esimerkiksi noin 30 prosentin devalvaation jälkeen kuluttajat maksoivat monista tuotteista, vaikkapa polttonesteistä, täysimääräisesti markan arvon hupenemisen verran lisää. Ostovoima leikkautui todella kipeästi.
Euroaikana devalvaatiot ovat taakse jäänyttä elämää. Se tieto vahvistaa kansalaisten oman talouden suunnittelun pohjaa. Yhä harvemmat haikailevatkin markan perään. Aivan tyystin sekään kaipuu ei tosin ole kadonnut.
Laajan alueen yhteinen valuutta on helpottanut myös hintavertailuja. Euroalueen maissa on täsmälleen samanarvoinen raha, joten tuotteiden hintoihin ei voi lisätä mitään teoreettisia vaihtokustannuksia.
Matkailijoillekin siitä on hyötynsä. Helppoutta ei kannata vähätellä. Markka-aikana joutui käymään pankissa valuuttaa vaihtamassa, liikkuipa rajojen yli mihin suuntaan tahansa.
Euro kelpaa maksuvälineenä laajemminkin kuin vain maissa, joissa se on virallinen valuutta. Eivätpä tuota vieroksu ruotsalaisetkaan kauppiaat, vaikka naapurissa virallinen raha on edelleen kruunu.
Kaikesta mukavuudesta huolimatta on syytä muistuttaa rahapolitiikkamme vartijoita myös Suomen Pankin nettisivuilta esiteltävästä hintavakauden tavoitteesta. Vaikka hintavakauteen sanotaan pyrittävän keskipitkällä aikavälillä, tuntuvaa inflaatiotavoitteen ylitystä ei pitäisi sallia vuosia perätysten.
Monet talouden asiantuntijat tosin uskovat korkean inflaation talttuvan yksittäisissä maissa avoimen kilpailun takia. Juuri laaja euroalue vaikuttaa niin, että hinnat eivät voi nousta vaikkapa Suomessa kovin paljon yli muun Euroopan hintatason.
Jos nousisivat, tuotteita haettaisiin halvemmista maista. Tullivapaassa unionissa suuretkin tuote-erät liikkuvat maasta toiseen vain kuljetuskustannusten verran kallistuneina.
Aivan kaikkea avoin kansainvälinen kilpailu ei sentään tasaa. Merkittävin poikkeus on kiinteistöjen hinnoissa. Tietty kohtalonyhteys niilläkin tosin on. Pudotus yhtäällä vaikuttaa kuluttajien asennoitumiseen myös toisaalla. Mikäpä siinä, hyvähän on oppia varovaisuutta.
***
Yli kolmannes suomalaisista kieltäisi tupakoinnin julkisilla paikoilla, ulkonakin. Ulkotapahtumissa jo muutama sauhuttelija vähentääkin viihtyvyyttä laajalti. Silti koukkuun jääneitä pitänee suvaita edes hieman.