On erinomaista, että viranomaiset ottavat erityistarkkailuun arvonlisäveron alennuksen vaikutukset ruoan hintaan. Se edistää tavoitetta, että muutoksen hyödystä suurin osa siirtyy kuluttajille.
Yksi pitkäaikainen poliittinen vääntö Suomessa päättyy ensi lokakuussa, kun ruoan arvonlisävero laskee 17 prosentista 12 prosenttiin. Näkemyserot asiassa ovat liittyneet ennen kaikkea siihen, olisiko pienituloisten elämää tehokkaampaa tukea verotuksen kautta jotenkin muuten kuin ruokaveroa alentamalla. Epäilijöiden mukaan veron alennus siirtyy kuluttajien eduksi vain osittain.
Alvin pudotuksen on määrä alentaa ruoan hintaa kaupoissa. Toissavuotisen selvityksen mukaan viiden prosenttiyksikön veronalennus pudottaisi kuluttajahintoja 3 - 4 prosenttia. Vaikka kaupan ala on vakuuttanut siirtävänsä alennuksen kuluttajille kokonaan, automaattisesti näin ei käy. Esimerkiksi muutaman vuoden takainen parturi-kampaamojen arvonlisäveron alennus hyödytti asiakkaita heikommin kuin toivottiin. Alan yrittäjät siirsivät osan veronalennuksesta omiin katteisiinsa.
Vakuutteluista huolimatta ei ruoan arvonlisäveron kohdallakaan kannata uskoa vain kaupan puheisiin. Siksi on paikallaan, että viranomaiset vievät nyt läpi laajan ruoan hintaseurannan. Sen on määrä selvittää, kuinka laajasti vero lopulta näkyy kuluttajahinnoissa.
Tutkimus on jo meneillään. Sen ensimmäiset tiedot koottiin kaikessa hiljaisuudessa viime vuoden lopulla, ja hintojen nousua seurataan vielä vuonna 2010. Sen jälkeen tiedossa pitäisi olla se, ketkä ovat muutoksen voittajia ja häviäjiä, ja sekin, vetikö joku välistä.
Tutkimuksen käytännön toteuttajille eli Kuluttajatutkimuskeskukselle, kuluttajavirastolle ja lääninhallituksille voi toivottaa onnea ja voimia. Hintatietojen keruu on pitkälle jalkatyötä, mutta tulosten analysointi ja johtopäätösten teko sen sijaan monta kertaluokkaa vaativampi urakka. Käytännössä on mahdotonta tarkasti selvittää, kuinka laajasti veronalennus lopulta hyödyttää kuluttajia. Jos hintojen pudotus jää esimerkiksi alle ennakoidun runsaan kolmen prosentin, on kaupan aina mahdollista perustella pieneksi jäänyttä alennusprosenttia toiseen suuntaan vaikuttavilla hintapaineilla.
On varmaa, että ensi lokakuussa suomalaisissa kaupoissa liitetään elintarvikkeisiin nykyistä jonkin verran alemmat hinnat. Jo sitä ennen tapahtuvaa hintakehitystä on kuitenkin tarpeen seurata. Esimerkiksi Ilta-Sanomien keräämien tietojen mukaan elintarvikkeiden hintoja on vuodenvaihteessa hinattu ylös joissakin tuoteryhmissä jopa kymmenen prosenttia. Lukema on hämmästyttävä, vaikka hintoihin uineet nykyiset palkkasopimukset kalliita ovatkin. Maailmanmarkkinoillakin monien elintarvikkeiden hinnat ovat reippaan nousun jälkeen tulleet jo huimasti alas.
Ei ole yllätys, että Suomen EU-kaudella elintarvikealan menestyjiin on kuulunut nimenomaan kauppa. Sen marginaalit ovat kasvaneet noin 10 prosenttia samaan aikaan kun esimerkiksi tuottajien saamat hinnat ovat saman verran laskeneet.
Oli kaukaa viisasta, että tehostettu hintatarkkailu aloitettiin jo viime vuoden puolella. Näin torjutaan ainakin osaksi se mahdollisuus, että hintoja hivutetaan tulevaan lokakuuhun mennessä ylös vaivihkaa, pudotetaan niitä sitten joitakin prosentteja ja toivotaan, että kuluttaja on tyytyväinen.
Kuluttajan ei ylipäätään kannata odottaa tulevalta hintojen muutokselta liikoja. Saksan hintoihin harvaan asutussa kylmässä maassa ei päästä koskaan, oli alv-prosentti mikä tahansa.