Keskon pääjohtaja Mikko Helander luonnehtii ruokakauppojen välistä kilpailua ”veriseksi”. Vaikka ruuan hinta kaupassa on laskenut hieman, ollaan vielä kaukana Helanderin määritelmän mukaisesta tilanteesta.
Ruuan hinta putosi tammi–toukokuussa alle kaksi prosenttia. Lasku on varsin vaatimaton siihen verrattuna, millaista ääntä ”halpuuttamisesta” on pidetty.
Sitä paitsi kaupalla on takanaan useita lihavia vuosia. Yksistään vuosina 2010–2015 ruuan hinta nousi Suomessa 30 prosenttia, kun vastaava kasvu EU-maissa jäi keskimäärin 20 prosenttiin.
Päivittäistavarakauppa Suomessa on erittäin keskittynyt. Sitä hallitsevat pitkälti kaksi suurta yritystä: osuustoiminnallinen S-ryhmä ja yksityinen K-ryhmä. Ne nappaavat noin 80 prosenttia markkinoista.
Kahden kaupan ylivoima on johtanut siihen, että kilpailu päivittäistavarakaupassa on ollut olematonta. Tämä on mahdollistanut hintojen jatkuvan nousun. Ruuan hinnassa Suomi on kuulunut Euroopan kyseenalaiseen kärkeen. Tämän vuoksi kilpailuviranomaiset ovat puuttuneet asiaan ja vaatineet kilpailun esteiden purkamista.
Halvoilla hinnoilla mainostavan saksalaisen Lidlin tulo markkinoille on muuttanut tilannetta. Aikana, jolloin muut kaupat ovat menettäneet himpun verran markkinaosuuksiaan, Lidl on onnistunut kasvattamaan omaa siivuaan. Tosin sen osuus kaupan koko kakusta on vielä varsin vaatimaton.
Lidlin menestys yhdessä talouden taantuman mukanaan tuoman ostovoiman laskun kanssa ovat lisänneet hermostuneisuutta kaupan suurissa tekijöissä.
S- ja K-ryhmät ovat joutuneet alentamaan hintojaan näkyvin kampanjoin. Tosin kaupan koko valikoimassa alennukset ovat koskettaneet pientä osaa tuotteista.
Tilanne päivittäistavarakaupassa on muuttumassa. Ollaan siirrytty pieni askel kilpailun suuntaan. Jos markkinatalous toimii niin kuin sen odotetaan toimivan, kilpailun pitääkin laskea hintoja. Luonnollisesti tämä lisää päänvaivaa siellä, missä ei mene hyvin ja menetettävää on paljon.
Suurten liikkeiden on vastattava kilpailuun tavalla tai toisella. S-ryhmä on lähtenyt näyttävään halpuuttamiskampanjointiin. K-ryhmäkin on laskenut hintoja, mutta nostanut esille enemmän myös muita tekijöitä, kuten suomalaisen elintarvikeketjun kohtalonyhteyden.
Kuluttajan kannalta oleellista on, että kilpailu toimii ja valinnanvaraa on. Kaikki eivät tee ostopäätöksiään pelkästään hinnan perusteella, joskin taloudellisesti vaikeassa tilanteessa sen merkitys kasvaa.
Kuluttajan käyttäytyminen on monen asian ja mielikuvien summa. Kotimaisuudella on ruokahankinnoissa hyvä maine, mutta mitä tahansa ei olla siitäkään valmiita maksamaan.
Todellisen kilpailutilanteen aikaansaaminen edellyttää, että Suomeen saataisiin kahden suuren liikkeen rinnalle kolmas varteenotettava kauppaketju. Vain siten voidaan murtaa kahden suuren ylivoima ja saada aikaan aitoa kilpailua.