Oulun vetovoima ja viihtyisyys ovat pitkälti kiinni liikenneyhteyksistä. Lentoliikenne toimii ja on jopa kohtuuhintaista, mutta junaliikenteen kohentamisessa ei saa enää aikailla.
Tarjonta lisää kysyntää. Hokema pitää paikkansa ainakin Oulun ja Helsingin välisessä lentoliikenteessä. Norwegian Airlinesin aloitettua reitillä lentomatkustajien määrä on kasvanut 75 prosenttia (Kaleva 28.7.).
Oulusta pääsee nykyisellään kolmella lentoyhtiöllä Helsinkiin ja yhdellä Baltian kautta muualle Eurooppaan. Lentoliikenteen osalta Oulun tarjontaa voi pitää vähintäänkin hyvänä.
Junaliikenteestä ei valitettavasti voi sanoa samaa. Raideliikenteeseen tehdyt panostukset eivät ole olleet riittäviä, jotta juna pysyisi kilpailukykyisenä vaihtoehtona Helsinkiin matkustettaessa.
Kuuden tunnin matka-aika ja halvimpiin lentolippuihin verrattuna kaksinkertainen hinta syö junan edut nopeasti. Ekologisuus ei riitä syyksi valita juna lentämisen sijaan.
Kokonaisuuden kannalta on tietysti hyvä, että liikenneyhteydet toimivat. Liikematkustaminen pääkaupungin ja Oulun välillä on yhä useammin sitä, että aamukoneella matkustetaan Helsinkiin, mistä palataan palaverien päätteeksi illaksi kotiin.
Juna ei aikataulujen kanssa painivien ihmisten kesken tule edes varteenotettavaksi vaihtoehdoksi.
Jotakin rautatieliikenteen tilan kohentamiseksi on kuitenkin tehtävä -- ja pian. VR on saanut toistuvasti syyt niskoilleen junien myöhästellessä milloin roudan, milloin myrskyn tai ilkivallan takia.
Varmasti myös VR:n täytyy katsoa peiliin ja kysyä itseltään, onko kaikki tehty kunnolla.
Suurempi syyllinen Oulun ja Helsingin välisen junamatkustamisen ongelmiin ovat täysin riittämättömät infrastruktuuri-investoinnit.
Suomessa tuntuu olevan mahdotonta ymmärtää, että hyvät maantiet ja rautatiet auttavat osaltaan talouden tehokkuuden parantamisessa.
Lentämisen nopeus tarkoittaa aikasäästöjä, ja kun mukaan on tullut halpalentoyhtiöiden mukana myös rahansäästö, ei lentämisen suosiota pidä ihmetellä.
Jollei junia saada nykyistä oleellisesti nopeammiksi, matkustajaliikenne pohjoiseen alkaa rautateillä ajan mittaa kuihtua.
Hiilidioksidipäästöjen suhteen mentäisiin juuri päinvastaiseen suuntaan kuin olisi toivottavaa.
Suomalaista liikennepolitiikkaa leimaa yleisemminkin kunnianhimon puute, ei vain pohjoiseen johtavilla maanteiden ja rautateiden osalta.
Missä ovat ne visionäärit, jotka lyövät rohkeasti pöytään suunnitelman, jonka mukaan vuonna 2025 Oulusta pääsee Helsinkiin luotijunalla kolmessa tunnissa?
Tavoite on kova, ei suinkaan mahdoton. Jo pelkästään kansainväliset velvoitteemme edellyttävät entistä ekologisempaa matkustamista. Päätä ei voi työntää pensaaseen enää kovin monta vuotta.
Valitettavasti ensimmäinen vastaus kaikkeen suunnitteluun on viittaus valtion rahapulaan. Se on tietenkin rationaalinen peruste. Silti sen taakse mennään liian helposti.
Turvallinen, tehokas ja nopea liikkuminen säästää rahaa. Ja jos se tehdään rautateillä, myös luontoa.
Voi olla niinkin, että joskus Oulun vetovoima on ekologisesta matkustamisesta kiinni.