India Express - pyhää ja populaaria -näyttely Helsingin kaupungin taidemuseossa Tennispalatsissa
2.3.-30.7.2006.
Jäljet johtavat Intiaan Kulttuurien museossa Tennispalatsissa Helsingissä 2.3.2006-4.2.2007.
"Suurin osa intialaisista ei halua nähdä elokuvissa todellisuutta, joka on täynnä köyhyyttä ja kurjuutta. Eivät he mene katsomaan Kurosawan, Eisensteinin tai Satuajit Rayn elokuvia vaan fantasiaa, unelmia", toteaa kolmekymppinen intialainen valokuvaaja Dev Nayak.
"Bollywood-elokuvissa he voivat lentää ja haaveilla. Ihmiset tahtovat olla onnellisia."
Bollywoodilla tarkoitetaan populaareja elokuvamusikaaleja, ennen kaikkea Mumbain (ent. Bombay) hindinkielistä elokuvateollisuutta.
Bollywood-elokuvissa pyhä ja populaari sekoittuvat.
Mumbailainen elokuvatutkija Amrit Gangar väittää, että syvältä musikaalien sisältä löytyy myyttisten viittausten kerrostuma. Sitä ei länsimainen katsoja kitschin alta tunnista.
"Bollywood-elokuvien sankareissa ruumiillistuvat lähinnä hindujumalat Shiva, Krishna ja Hanuman."
Sanskritinkielinen käsite darshana tarkoittaa, että jumala ja katsoja kohtaavat katsoessaan toisiaan. Elokuvassa realistisen ulkoasun saaneet jumalat ovat maagisen todellisina, elävämpinä kuin koskaan.
"Elokuvat tarjoavat mahdollisuuden suoraan kasvokkain käytävään dialogiin jumalien kanssa", täräyttää Gangar.
Krishna peuhaa
Sveitsin Alpeilla
Ihmisen ja jumalan ero viihdemaailmassa on hiuksenhieno. Lapsi-Krishnaa eli maailmankaikkeutta ylläpitävän Vishnu-jumalan yhtä ilmenemismuotoa esittänyt elokuvanäyttelijä on kertonut, että ihmiset pyrkivät koskettamaan hänen jalkojaan kuin hän todella olisi Krishnan inkarnaatio.
Suuria elokuvatähtiä kuten Amitabh Bachchania ja Shah Rukh Khania palvotaan kuin jumalia.
Ja palvojia riittää, sillä Intiassa tehdään vuosittain noin 800 elokuvaa, joita käy päivittäin katsomassa noin 13 miljoonaa ihmistä.
Tusinaelokuvien maisemiin on haettu vaihtelua esimerkiksi Sveitsin Alpeilta.
Ei ole ollenkaan tavatonta, että Bollywood-elokuvan sankaritar esittää keimailevan tanssinumeronsa alppiniityllä lempeäsilmäisten vuoristolehmien töllistellessä vierestä.
Yllättävää sen sijaan on se, että tällainen maisemanvaihdos ei ole mikään Bollywood-filmien lanseeraama uutuus.
Kuvataiteen puolella jo 1900-luvun alun kollaaseissa Krishnaa ja naisia esittävät kuvat sijoitettiin saksalaisiin ja sveitsiläisiin maisemiin.
"Genevenjärven ympäristön linnat, Rheinstein ja Miramare muuntuivat Krishnan palatseiksi ja kaikki vesi esitti Krishnan pyhää jokea Jamunaa, kun taas Alpit tai läntisen Euroopan maisemat ja rehevät niityt esittivät legendaarisia lehtoja, joissa Krishna peuhasi naisystäviensä kanssa", kiteyttää taiteen ja estetiikan professori Jyotindra Jain.
Masala-elokuvien rikkaat mausteet
Bollywood-musikaaleista on turha etsiä Intian klassisen taiteen esteettisiä ja filosofisia syvyyksiä, huomauttaa Aasian teatterihistorian asiantuntija Jukka O. Miettinen.
Bollywood-elokuvia kutsutaan myös masala-elokuviksi. Eri lajityypit ja ainekset yhdistyvät niissä ainutkertaiseksi sekoitukseksi, masalaksi, kuten mausteet intialaisessa ruuassa.
"Masalassa voit yhdistyä ihan mitä tahansa, afrikkalaisia tai amerikkalaisia aineksia. Olen nähnyt Bollywood-elokuvan, jossa musiikkina soitettiin hindilatinoa", konkretisoi kolkatalainen Dev Nayak.
Perinteisen intialaisen taiteen päämääränä oli pyrkimys vapahdukseen. Taide oli perimmältään uhri- ja meditaatiotoimitusta.
Vaikka Bollywood-filmit lähinnä vapahtavat arjesta ja ovat rahan ansaitsemisen tarkoituksessa tuotettua vieraannuttavaa hömppää, niiden tanssikohtauksista löytää jälkiä intialaisen klassisen tanssin ja teatterin käsieleistä, asennoista ja liikkeistä, jotka esitellään Bharata-nimisen oppineen 200-luvulla kirjoittamassa ohjekirjassa Natyashastrassa.
"Yllättävissä käänteissään, lajien estottomassa yhdistelyssä, melodramaattisuudessaan ja leikkauksen käsittämättömässä nopeudessa Bollywood-filmit ovat säilyttäneet Natyashastran pyhän kolmiyhteyden: draaman, tanssin ja musiikin saumattoman liiton", toteaa Jukka O. Miettinen.