Sopimisen kulttuuri ja valmius tarttua ojennettuun käteen osoittivat voimansa, kun hallitus ja oppositio kertoivat kehysriihen alla sunnuntaina yllättävästä ratkaisusta. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluvastuu siirtyy viidelle jättialueelle, joissa kunnat tuottavat palvelut. Vaikeat ja kiistanalaiset yksityiskohdat lakaistiin jatkovalmisteluun parlamentaarisen ohjausryhmän pureskeltaviksi.
Parlamentaarinen valmistelu on oikea lähtökohta, kun haetaan ratkaisuja pitkälle tulevaisuuteen. Ihmeiden aika ei ole ohi vaan asioista voidaan sopia.
Myönteistä onkin, että repivään rakennekeskusteluun saadaan linnarauha. Suomen talousongelmat ovat niin vakavat, että poliittista energiaa ei voi tuhlata jatkuvaan hallintohimmelipyörittelyyn.
Erikoista tietenkin on, että hallitus ehti puurtaa kuntauudistukseen ja perustuslakiin vaikeasti istutettavia sote-malleja kolme vuotta ministeri ja työryhmä toisensa perään ennen kuin päästiin samaan pöytään.
Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä tarjosi auttavan kätensä, ja asiat alkoivat rullata. Salaiset neuvottelut käytiin kokoomuksen, SDP:n, keskustan ja perussuomalaisten kesken tiiviissä tahdissa.
Hallituksen pienpuolueet pidettiin pimennossa eikä niille jätetty muuta mahdollisuutta kuin nyökytellä hyväksyvästi. Myös perussuomalaiset pääsivät näyttämään, että tarvittaessa heistä löytyy yhteistyökykyä.
Periaatteessa kaikki voittivat, mutta keskusta eniten. Ratkaisevaa on, että sote-uudistus siirtyi parlamentaariseen valmisteluun sekä se, että sote-palvelujen ja kuntauudistuksen kytkös katkaistiin. Rakenne ei enää ohjaa palveluja vaan päinvastoin.
Seuraavaa hallituskoalitiota silmällä pitäen neljän suurimman puolueen saumattomalta näyttänyt sote-yhteistyö voi ennakoida uusia avauksia ja muutoksia toimintatapoihin.
Viime vuosikymmeninä harjoitetussa parlamentarismissa on totuttu siihen, että hallitusten on oltava enemmistöhallituksia ja vaikeina aikoina poikkeuksellisen leveitä.
Laajojen koalitioiden ja ideologisesti kaukana toisistaan olevien puolueiden takia hallitusohjelmat ovat paisuneet, ministereitä ja avustajia on entistä enemmän ja päätöksenteko on puuroutunut.
Nyt saatu sote-sopu näyttää vaihtoehdon lähestyä vaikeita asioita. Vähemmistöhallitus voisi nykyistä liikkuvammin ja ketterämmin ratkaista umpikujaan ajautuneita poliittisia kysymyksiä. Pattitilanteesta päästäisiin eteenpäin hakemalla ratkaisuja uudelta pohjalta ja kumppaneita sieltä, mistä löytyy vastakaikua.
Sote-sopu jätti keskustaan pienen naarmun. Varauksetonta luottamusta nauttinut Sipilä sai omiensa joukosta myös poikkeuksellisesti sapiskaa omavaltaisesta ja puolue-elimet syrjäyttäneestä neuvottelutavasta.
Ratkaisu on joka tapauksessa helpotus koko poliittiselle kentälle. EU-vaaleissa voidaan keskittyä varsinaiseen teemaan. Vaikeita ratkaisuja riittää lähivuosiksi joka tapauksessa, kun talous pitää saada kasvuun, vienti vauhtiin ja kestävyysvaje hallintaan.