Aina 90-luvulle asti Suomi saattoi seurata Ruotsin mallia. Mutta nyt uusi malli on luotava aivan itse, sanoo filosofi Pekka Himanen. Hän on vastikään hahmotellut Suomelle tien välittävään hyvinvointiyhteiskuntaan. Luovuuden voimin kansakuntamme selättäisi sivistyneesti globaalistumisen pahimmat uhkakuvat.
Aikaa muutokseen on vain kaksi vuotta, filosofi ravistelee. "Jos Suomi haluaa globaalikilpailussa säilyttää hyvinvointivaltion, niin epärealistisinta on jatkaa nykylinjalla. Jos ollaan realistisia, silloin täytyy kahden vuoden sisällä aloittaa aika syvälliset muutokset."
Suomella on nyt kansainvälisestikin näytön paikka. "Jos Suomi ei onnistu uudistumaan hyvinvointivaltion ja tietoyhteiskunnan yhdistelmäksi, niin monissa maissa vedetään johtopäätös, että hyvinvointivaltio ei sovi informaatioaikaan. Silloin mennään uusliberalistiseen, heikkojen taaksejättömalliin, jota vastustan", Himanen perustelee kiirettä.
Merkit viime hetkistä ovat joka tapauksessa selkeät. "Meillä on tapahtunut jämähtäminen. Me olemme tippuneet kilpailukykyvertailuissa", filosofi sanoo ja käy konkreettiseksi. Globaali kilpailu kovenee koko ajan ja imee rutiinityöt mukanaan rajojen taakse. Työpaikoista on viime vuosina kadonnut 50 000. Samaan aikaan 500 suurinta yritystä ei ole kasvattanut liikevaihtoaan.
Itsetyytyväisten mukavuus on jo kaikonnut. Sillä sekä politiikka että talouselämä ovat reagoineet kilpailuun siirtymällä kollektiiviseen hätätilaan, lyhytnäköiseen kvartaalimaailmaan, joka uuvuttaa työntekijöitä suunnattomasti. "Ollaan jo lähtökohtaisesti myöhässä."
"Negatiivinen kääntöpuoli on se, että kehitys on koko ajan kiihkeämpää ja paineisempaa." Peräti yhdeksän kymmenestä työntekijästä myöntää, että nykyisessä työelämässä käydään liikaa ylikierroksilla, Himanen viittaa tutkittuun tietoon. "Silloin ollaan jo todella rakenteellisessa ongelmassa, kehitys ei ole enää kestävää."
Siksikin eduskunnan tulevaisuusvaliokunta tilasi Himasta muokkaamaan uuden strategian. Yksityiskohtaisesti Suomen mallin versiota 2.0 esittelee tuore raportti "Välittävä, kannustava ja luova Suomi. Katsaus tietoyhteiskuntamme syviin haasteisiin."
Skenaariossa kansakunnaltamme odotetaan yleistä kulttuurimuutosta. "Täytyy panostaa pidemmän tähtäimen luovuuteen ja uusiutumiskykyyn."
Luovuus voi näkyä monenlaisena. Joskus se tuottaa vain pieniä askelia. Mutta joskus myös suurempia, kuten kännykän, internetin, sähköpostin, Linux-käyttöjärjestelmän tai myös Jaakko Oikarisen Oulussa keksimän reaaliaikaisen internet-chatin.
"Ensimmäinen asia on välittäminen", Himanen sanoo uudistumisprosessista. "Tämä tarkoittaa yhtäläisille mahdollisuuksille perustuvaa yhteiskuntaa, enemmän kannustavaa kulttuuria ja enemmän luovaa kulttuuria. Niiden toteutumisesta riippuu pitkälle se, kuinka me pystymme itsellemme hakemaan hyvän, menestyksekkään paikan globaalissa kilpailussa."
Potentiaali kehiin
Mutta mikä siis on Suomen strategia selvitä Kiina-ilmiötä vastaan? "Siihen on vain kaksi vastausta, keskittyminen korkeaan osaamiseen sekä elämänlaatua parantavaan palvelutyöhön."
Suomi ei jatkossa pärjää vain maan tähänastisten tukijalkojen paperin ja metallin tai edes modernin mobiilin it-teknologian kanssa, Himanen laskee. "Meillä on liian kapea pohja, meillä on enemmän luovaa potentiaalia kuin toteutetaan."
Himasen mukaan suuria mahdollisuuksia tarjoaa kansainvälisesti koko ajan vahvistuva kulttuuriala. Hän ehdottaa Suomea panostamaan niin musiikkiin, muotoiluun kuin sisältötuotteisiinkin, kuten tietokonepeleihin yhdistettynä mobiilialaan.
"Kulttuuriala on tuhannen miljardin dollarin ala maailmassa, elokuvaa, musiikkia ja muuta. Se on noin 3,5 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta. Ei ole monta alaa, joka olisivat isompia. se on myös nopeimmin kasvavia aloja vuodessa."
Marimekko on jo erinomainen esimerkki monimuotoisen kulttuurialan kasvatista. "On hyvä ajatella, että ei ole vain designtuotteita, vaan designin yhdistämistä perinteisiin aloihin. Risteymäkohdasta syntyy paljon uutta."
"Enää ei myydä tavaroita, vaan elämyksiä", Himanen painottaa.
Myös Nokian tulevaisuudelle on ratkaisevaa se, että se pystyy muotoilullaan myymään rikastuttavia kokemuksia, parhaan imagon ja unelman. "Ihmiset eivät osta tavaraa tai teknisiä ominaisuuksia, vaan tietyn symbolisen tahon, joka liittyy tuotteeseen."
Kulttuurialan luovuusrahoitus - vaikkapa tuki musiikkituottajien vientimalleille tai vain kaupunkien bändeille järjestämät harjoitustilat - on toistaiseksi olematonta. Nykyjärjestelmä kun on suunniteltu enemmän insinöörituotteiden kehittelylle. "Tarvittaisiin ehkä joku uusi taho, joka kokoaisi yhteen panostuksen." Yhdistäjän lisäksi kaivataan strategista visiota.
Työpaikat merkitsevät
Toinen noususektori, jolle Suomen kannattaa panostaa, on hyvinvointiala. Se käsittää laajasti ottaen esimerkiksi lääketieteen, geeni- ja bioteknologian sekä vanhustenhoidon. "Väestö ikääntyy. Mutta tämä liittyy myös työllisyyskysymykseen."
Himasen lempiesimerkki on vanhustenhoito. "Se on itsessään valtavan arvokasta." Sitä paitsi työsarkaa riittää loputtomiin ympäri hyvinvointivaltiotamme. Mutta miten mikään yhteiskunta jaksaa palkata lukijat huononäköisille tai ulkoiluttajat hitaasti liikkuville? Himanen luottaisi talouden omaan dynamiikkaan. "Jos meillä on 200 000 ihmistä enemmän töissä kuin tällä hetkellä, syntyy niin paljon verotuloja, että se voidaan rahoittaa."
Vienti ei Himasen mallissa paina totuttuun tapaan. "Merkitsee vain se, että meillä on kotimaisetkin markkinat ja meillä on työtä. Se että työtä riittää kaikille, on mallin ensimmäinen lähtökohta."
Esimerkiksi veroasteen nousu maailman korkeimmaksi 90-luvun alussa johtui siitä, että työntekijöitä vähennettiin laman myötä. "Jos meillä on koko ajan vähemmän työntekijöitä tuottamassa koko ajan suuremmalle joukolle eläkeläisiä hyvinvointia, yhtälö tulee mahdottomaksi."
"Siksi työllisyys ja etenkin palvelualan kehittäminen ovat yhtä kriittisiä kuin vienti."
Palveluille markkinat
"Ay-liikkeen kannalta pidän ajatusvirheenä sitä, että vastustetaan palvelutyön synnyttämistä Suomeen sillä ajatuksella, että olisi nöyryyttävää tehdä palvelutyötä."
Himasen mukaan kukaan ei aja palvelutyön nimissä köyhien työntekijöiden luokkaa. Siis uutta paariaa, joka käy töissä, mutta ei pysty tienesteillään elämään, kuten Amerikassa. "Se on tavallaan asiatonta yhdistää tähän."
"Se, että ei saisi syntyä palvelutyöntekijöiden joukkoa, koska se olisi nöyryyttävää tai epäarvokasta, on ihmeellinen loukkaus työttömiä kohtaan. Kyllä he varmasti kokevat arvokkaammaksi tehdä työtä ja kuulua osaksi yhteiskuntaa. Nöyryytys on se, että 10 prosenttia ihmisistä pidetään yhteiskunnan ulkopuolella tavallaan tarpeettomina."
Syksyn tupo tuleekin olemaan erittäin tärkeä etappi hyvinvointiyhteiskunnan kannalta. "Pystytäänkö luomaan sellainen malli, joka muuttaa meidän työn verotuksen kannustavammaksi ja sitä kautta dynamisoi taloutta, synnyttää lisää työtä, yrittäjyyttä ja luovuutta", Himanen haastaa.
Samanaikaisesti on edistettävä palvelualaa leikkaamalla työnantajamaksuja. Molempia osioita tarvitaan, sillä Suomessa työttömyysongelman ydin ovat vähänkoulutetut ihmiset, Himanen perustelee. Alemmillakin veroasteilla voidaan saada samat tulot, kun syntyy muuta dynaamisuutta, filosofi vakuuttaa. "Pystytäänkö tekemään tällainen diili, siitä riippuu meidän kehitys."