Jokivarteen on Oulussa kova rakentamispaine. Asuntoja tulee luonnosvaiheessa olevan osayleiskaavan mukaan lisää, mutta maltillisesti. Vapaata jokivartta ja peltomaisemia täytyykin jäädä myös tulevien sukupolvien ihailtavaksi.
Jokivarren lisärakentaminen herättää Oulussa ristikkäisiä intohimoja. Ihme olisikin, ellei niitä ilmenisi. Samanlaisia kiistoja rantarakentamisesta leimahtelee kautta Suomen.
Äärimmäistä säilyttämistä kannattavien mielestä Oulujokivarren maisemat täytyisi pitää nykyisellään niin, että korkeintaan korjausrakentaminen sallittaisiin. Muutamat rakennusliikkeet ja jotkut maanomistajatkin näkisivät mielellään jokirannassa tontteja, joihin voisi rakentaa hyvinkin tiiviitä uusia asuntokeskittymiä.
Yhteisymmärrys löytyy sentään siitä, että myös vapaata jokivartta täytyy säilyä tuleville sukupolville. Erimielisyyttä on vapaan rannan sijainnista ja määrästä. Nykyisellään Oulujoen rantamaisemat näyttävät todella muhkeilta varsinkin veneestä katsoen. Siitä ovat voineet kesä kesän jälkeen vakuuttua muun muassa perinteiseen Tervasoutuun osallistuvat.
Rakennustyömaiden myllerrys ei ranta-alueita ainakaan kaunista. Rakentamisen arvet umpeutuvat kuitenkin varsin nopeasti ja hoidetut pihapiirit näyttävät nekin viehättäviltä. Suunnittelun on kuitenkin oltava hyvää ja rakennusvalvonnan tehokasta, kun osayleiskaavan luonnoksen mukaisesti Lapinkankaan, Madekosken, Pikkaralan ja Sanginsuun alueelle nousee yhteensä yli 1 300 uutta asuntoa. Kaavaluonnoksen mukaan asuntomäärä voisi vielä kasvaa tuntuvastikin vuoden 2025 jälkeen.
Suuri kiinnostus jokivarren osayleiskaavaan näkyi myös 128 jätetyssä 128 kansalaismielipiteessä. Erityisen paljon on tunnetta pelissä niillä, jotka haluavat varata omistamilleen maille asuinpaikkoja jälkipolvia varten. Sellaiseen on suhtauduttava ymmärtäväisesti. Jos jotkut haluavat asettua asumaan lapsuutensa maisemiin, siinä ei ole mitään kielteistä. Perinteet jatkuvat.
Joissakin tapauksissa rakennuspaikkoja halutaan lisää puhtaasti taloudellisista syistä, ja senkin täytyy sopia kaavoittajalle, jos vain rakennuspaikat sointuvat hyvin suunnitteluperiaatteisiin. Kun alueen raakamaa on pääosin yksityisessä omistuksessa, kaunaa ja kateuttakin ilmenee herkästi. Jonkun tai joidenkin arvioidaan hyötyvän muiden kustannuksella, jos ja kun rakennusoikeutta jaetaan epätasaisesti. Kaavat eivät kuitenkaan voi näyttää siltä, että on ammuttu haulikolla pisteitä karttaan. Kyläryhmien väliin jää aina vapaata luontoa.
Virkistyskäyttö, polkureitit ja kevyen liikenteen väylät vaativat erityisen hyvää harkintaa näin herkällä alueella. Niitä kuitenkin tarvitaan ja mielellään pitkin jokirantaa. Ohjattu liikkuminen säästää aina maastoa paremmin kuin ohjaamaton.
Myös kaavoituksessa pitää muistaa se elintärkeä tosiasia, että Oulujoki on kaupunkilaisten raakaveden tuottaja. Uusi teollisuus ei hevin sovi jokivarteen, ei edes pienteollisuus. Kaikkia perinteitäkään ei voi pitää kunniassa. Laitureita matonpesuun ei pidä enää sijoittaa rantaan. Matonpesupaikkojen rakentaminen on kyllä hyvää kunnallista palvelua, mutta ne kuuluvat paikkaan, jossa on vesijohto ja viemäröidyt altaat.
Alueen maataloudessa on huolehdittava hyvin siitä, että määräyksiä suojavyöhykkeistä noudatetaan. Sinällään peltomaisemat ja niittykuviot sopivat jokivarteen erinomaisesti.