USA:n esivaaliruljanssi starttaa tammikuun alussa ja voi ratketa äkkiä. Ennakkosuosikki Hillary Clinton tähtää jo Valkoiseen taloon.
Yhdysvaltain seuraaviin presidentinvaaleihin on enää vajaat vuosi. Kuten aina ennenkin, hypervalta keskittyy vuodeksi käymään vaalitaistelua. Siitä seuraa, että kansainvälinen politiikka jää armotta taka-alalle. Tilanteeseen tosin vaikuttaa se, ettei presidentti George W. Bush voi enää tulla valituksi uudelleen.
Vaaliasetelma poikkeaa tällä kertaa normaalista sekä ehdokkailtaan että aikataulultaan. Sekä demokraattien että republikaanien esivaaliruljanssi käynnistyy jo tammikuun alussa ja saattaa olla asiallisesti ohi jo helmi-maaliskuussa.
Osavaltiot käyvät vaali vaalilta kiihkeämpää kilpailua, mikä niistä saa eniten tiedotusvälineiden huomiota esivaalivaiheessa. Kilpa on johtanut siihen, että esivaalit ovat aikaistuneet ja keskittyneet samoille päiville. Ennen kuukausia kestänyt pudotuspeli on tämän takia häviämässä.
Molempien puolueiden sisäinen ehdokaskilpa voi ratketa asiallisesti jo 5. helmikuuta. Super- tai tsunamitiistaiksi kutsuttuna päivänä demokraattien vajaasta vajaasta 4 400 valitsijamiespaikasta on jaossa lähes 1 700. Republikaanit valitsevat puoluekokoukseensa noin 3 000 edustajaa, joista 5. helmikuuta yli 1 050.
Varsinaisen presidenttiehdokkaan valiutuminen jo tuolloin näyttäisi valitsijamiesmäärien perusteella epätodennäköiseltä etenkin demokraattisessa puolueessa. Todennäköisyyttä kasvattaa ja selittää kuitenkin ehdokasasetelma. Se on pelkistettynä yksinkertainen. Ainakin tällä hetkellä näyttämöllä on Hillary ja 16 kääpiötä. Senaattori Hillary Clinton on ylivoimainen suosikki demokraattien presidenttiehdokkaaksi ja ykkösnimi myös seuraavaksi presidentiksi.
On todennäköistä, että pelkästään miesehdokkaista koostuvan Clintonin haastajien joukko karsiutuu nopeasti, kun esivaalimenestystä ei tule ja kun vaalikassat tyhjenevät. Clintonilla on sekä suurin suosio että suurin vaalikassa. Vaikka hänen gallup-etumatkansa muihin demokraattiehdokkaisiin vaihtelee, olisi jättiyllätys, jos joku nousisi vielä ohitse.
Republikaanien ehdokasasetelma on paljon kiharaisempi. Yhtä selkeää ennakkosuosikkia ei ole. Puolue lähtee esivaaleihin puhtaalta pöydältä, sillä Bushin lisäksi pelistä on poissa huonokuntoinen varapresidentti Dick Cheney. Puolue on hajallaan kongressin välivaaleissa tulleen tappion ja Irakin sodan takia.
Republikaanien kuumin nimi tällä hetkellä on New Yorkin entinen pormestari Rudolph Giuliani. Hän niitti mainetta 1990-luvulla panemalla kuriin New Yorkin rikollisuutta ja tarmokkaalla toiminnalla syyskuun 2001 terrori-iskujen aikaan. Giulianin heikko kohta on se, että hän on vanhoillistuneelle puolueelleen liian vapaamielinen. Giulianin varteenotettavimmat kilpailijat ovat senaattori John McCain ja entinen senaattori Fred Thompson. Hän on esittänyt monissa elokuvissa presidenttiä tai Valkoisen talon korkeaa virkamiestä.
Senaattori Clinton on jo pannut seuraavan vaihteen päälle. Ylivoimansa takia hän voi keskittyä käymään varsinaista presidentinvaalikampanjaa ja tavoittelemaan voittoon tarvittavia ääniä vaalit ratkaisevasta poliittisesta keskustasta. Clinton onkin ottanut etäisyyttä puolueensa liberaalisiipeen.
Clintonin mahdollisuudet riippuvat kolmesta asiasta. Äänestäjät joutuvat päättämään, ovatko he valmiit valitsemaan ensimmäisen kerran naisen presidentiksi. Vaikka Clintonin suosio on kova, häntä vastustetaan intohimoisesti. Kolmas avoin kysymys on se, ovatko hänen puolisonsa Bill Clintonin presidenttikautta pilanneet naisseikkailut painuneet unohduksiin.