Hilkka Kemppi ei lähde ta­voit­te­le­maan kes­kus­tan pu­heen­joh­ta­juut­ta – olisi läh­te­nyt mukaan "liian monta metriä ta­ka­mat­kal­ta"

Katri Kulmuni kuvasi Antti Kaikkosta eduskunnan 100-vuotisjuhlaistunnossa viime vuoden joulukuussa. Nyt molemmat tavoittelevat keskustan puheenjohtajuutta.

Kuva: Joel Maisalmi

Keskustan puheenjohtajapeli on edelleen kahden kauppa. Uusi puheenjohtaja valitaan syyskuun puoluekokouksessa Kouvolassa.

Keskustan kansanedustaja Hilkka Kemppi ei lähde kilpailemaan puolueensa puheenjohtajuudesta.

Kemppi perustelee ratkaisuaan sillä, että olisi joutunut puheenjohtajakisaan "liian monta metriä takamatkalta" muihin ehdokkaisiin nähden.

– Puo­lu­e­ko­kouk­seen on enää rei­lu vii­si viik­koa ai­kaa. Tämä ei olisi ollut reilua itselleni, ei­kä tukijoukoilleni, hän sanoo.

Asiasta kertoi ensimmäisenä keskustan puoluelehti Suomenmaa.

Kemppi kertoo, että ratkaisu on syntynyt viikonlopun aikana hänen keskustellessaan aiheesta eri tilaisuuksissa.

Kemppi on noussut kansanedustajaksi Hämeestä. Ratkaisun taustalla vaikutti myös kansanedustajan merkitys omalle alueelle. Mahdollinen puheenjohtajuus vaatisi irrottautumista maakunnan arjesta.

– Ha­lu­an hoi­taa työ­ni myös Hä­mees­sä hy­vin, jo­ten täs­sä koh­taa pu­heen­joh­ta­jan teh­tä­vän tavoit­te­lu ei ole mi­nun teh­tä­vä­ni, hän sanoo.

Keskustan puheenjohtajakilpailuun ovat ilmoittautuneet elinkeinoministeri Katri Kulmuni ja puolustusministeri Antti Kaikkonen.

Uuden puheenjohtajan keskityttävä puolueen johtamiseen

Hilkka Kemppi julkaisi lauantaina pamfletin, jossa hän toteaa, ettei puolueen puheenjohtajaksi valittavan tule nimittää itseään valtionvarainministeriksi.

– Puolueen johtaminen vaatii nyt enemmän aikaa ja voimaa kuin työnsä alussa oleva valtiovarainministeri pystyy antamaan. Valtiovarainministeri ei pysty kuuntelemaan tarpeeksi, olemaan mukana politiikan muotoilussa ja johtamaan työntekijöitä ja kenttää arjessa, hän kirjoittaa.

Kempin mukaan uuden puheenjohtajan on myös käynnistettävä laaja tulevaisuustyö, jonka kärkinä ovat politiikan kärkien kirkastaminen, viestinnän terävöittäminen ja puoluerakenteen uudistaminen.