Pyhyys kieltäytyy katoamasta ja hiljaisuudesta on tullut tai on tulossa ylellisyyttä. Näin sanoi professori Jouko Martikainen Joensuun yliopistosta pyhyyden ja hiljaisuuden seminaarissa Kärsämäellä keskiviikkona.
Väitteensä tueksi Martikainen otti Kärsämäen Paanukirkon. "Miten olisi selitettävissä, että paanukirkkonne on lyhyessä ajassa saanut 40 000 vierasta?"
Ihmiset etsivät hänen mukaansa sitä, mikä antaisi ylimaallisen väristyksiä. "He etsivät sitä, mikä olisi kokonaan muuta kuin tavallinen arki ja joka irrottaisi heidät ainakin hetkeksi siitä."
Hän tarkasteli aihetta muun muassa menneisyyden kuvalla, jossa pirtin pöydän ääressä istuu vanhus tutkien raamattua. "Vanhuksen keskittynyt katse ja asento säteilevät yksinkertaista, mutta puhuttelevaa pyhyyttä.Tuvassa vallitse levollistava hiljaisuus."
"Useimmille aikalaisillemme tämä kuva on vain nostalginen muisto. Monet ovat ajatelleet, että tämän muiston mukana myös pyhyys ja hiljaisuus ovat kadonneet ikiajoiksi teknistyneen meluisuuden ja globalisoituvan mediatulvan alle."
Hän totesi, että vainajien muistamisriitti pyhäinpäivänä ja joulun aikana on monille ehkä väkevin vuotuinen pyhyyden ja hiljaisuuden kokemus.
Hiljaisuus kiehtoo
Emeritus-piispa Olavi Rimpiläinen määritteli hiljaisuuden mielen ja sielun tilaksi. "Ulkonaiset olot voivat edistää sitä, mutta eivät estää. Kosketuksen pyhyyteen voi saada kirkossa, mutta sen voi saada vaikka meluisessa yleisessä kulkuneuvossa."
Hyvän lähtökohdan päivälle antaa Rimpiläisen mukaan lyhyt viivähtäminen raamatun tekstin äärellä. "Pyhä hipaisee, ja siitä on hyvä lähteä matkaa jatkamaan. "
Kosketus hiljaisuuteen ja pyhyyteen on hänen mukaansa uhanalainen, se pyrkii kulumaan pois. Apuvälineiksi asian juureutumiseen hän tarjosi lyhyitä rukoushuokauksia kiireisen päivän keskelle.
Haukiputaalainen Tarja Isohätälä tuli hakemaan seminaarista aineksia hiljaisuuden keskukseen, jonka hän suunnittelee perustavansa ison maatilansa yhteyteen. Hiljaisuus on hänelle itselleen tärkeää ja hän on osallistunut jo viisi vuotta sitten ensimmäisen kerran hiljaisuuden retriittiin.
Nivalalaiset Aino Veteläsuo, Sisko Järviluoma ja Aino Åman ovat kaikki entisiä opettajia. Hiljaisuus kiehtoo heitä, koska he ovat tehneet töitä melussa ja hälyssä. Järviluoma haki seminaarista vinkkejä myös Jumalan läsnäolon löytämiseen ja kokemiseen.