Ilmarin kyntäjä, suon suutelema, Cityman, lammen lumoaja ja Kaino Kanto.
Tanssija Reijo Kela (s. 1952) on tuottanut useita ikimuistoisia identiteettejä ja merkittäviä tanssiteoksia, joita ovat kiikaroineet myös Suomussalmen miehet - kiikarien puutteessa vaikka teleobjektiivilla varustetun kameran tai kiväärin kiikaritähtäimen läpi.
Kela ei ole pinnallinen eikä pelkkää muotoa. Hän uskaltaa väittää ja ärsyttääkin. Kela voi olla KELA ja tienata sairaalasängyssä loikoen Makkoamalla rahhoa.
Kela kelaa kovasti, ja siksi hänen teoksiaan on antoisa katsoa ja kokea. Yhden sortin ennätys on 164 tunnin panoraama Cityman Vanhan ylioppilastalon kupeella Helsingissä 1989. Edellisen taantuman kynnyksellä Cityman hoki: "I am the best, I am the Super Power. Everyone would like to have my body, everyone would like to make love with me."
"Kelan teokset ovat panneet peilin suomalaisen (miehen) nenän eteen, lihallistaneet yhteiskunnassa tapahtuneet elämäntavan murrokset ja muutokset", niittaa tanssin tutkija Tiina Suhonen Reijo Kelasta tehdyssä kirjassa Hetken kannattelija (Maahenki).
Suomussalmen poika
Kela pakenee määritelmiä. Moni luulee tuntevansa ja väittää pystyvänsä samaan. Siksi Kela pitää määritellä alati uudestaan, toteaa kirjan toimittanut Hannele Jyrkkä.
Koska taiteilija on niin liukas liikkeissään, on mainiota, että hänen pitkää elämäntyötään on valotettu tarpeeksi monista eri kulmista: tutkimuksen, yhteistyökumppanien, kanssataiteilijoiden ja kritiikin.
Tässä muutamia ehdotuksia Kelaksi: Monipuolinen taiteilija. Hulvaton keksijä. Huolellinen työmaatarkastaja. Kätevä ihminen. Huoleton huvittaja. Uskomaton ideanikkari.
Kelaan on liitetty myös luonnonlapsi-myytti.
"Tarina kertoo suomussalmelaisesta maalaispojasta, jolla ei ollut tuntumaa taiteeseen, ainakaan tanssiin, ja josta kuitenkin yllättäen sukeutuu tanssitaiteilija", kiteyttää Suhonen.
Itse hän sitoo Kelan konkreettisesti kainuulaiseen maahan, arkeen, työhön ja ilmapiiriin.
"Kela kasvoi puukko kädessä ja tietää, mihin eri puulajit kelpaavat. Kun kaupunkilainen ihailee maisemaa, tavoittaa Kelan käytännöllinen katse auton ratin takaa tienvarren pajukoista juuri tarkoitukseen sopivat rangat."
Tanssirohveetta
Kunnan pitkäaikaiselle kulttuurijohtajalle ja kulttuuriasiamiehelle Jalo Heikkiselle Kela on Suomussalmen paras mainosmies.
Heikkinen oli mukana, kun Kelan merkittävä teos Ilmarin kynnös syntyi 1988. Teokseen kuulunut Hiljainen kansa seisoo pellolla vieläkin kuvastamassa työttömien määrää kunnassa.
"Reijo pyysi työttömiä päivärahalla seisomaan pellon viereen. Kukaan ei ilmoittautunut. Kela teki työttömät itse", Heikkinen kertoo.
Turvepäät seisoivat myös Tuomiokirkon portailla Helsingissä, kun "Sinisten ajatusten Kainuu" esittäytyi Senaatintorilla kesäkuussa 1994.
"Ihmiset ovat kyselleet, mitä arvoituksellinen Hiljainen kansa tarkoittaa. Rikkaan Suomen hylkäämiä, syrjäytettyjä, vaiennettuja. He eivät osaa enää edes puolustautua. Almunahan ne saavat vaatteensakin. Tai kun Hiljainen kansa riisutaan, mitä jää jäljelle? 900 ristiä."
Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan, mutta Reijosta tuli Suomussalmen tanssirohveetta, väittää taiteilija ja kriitikko Erkki Pirtola. Hän luonnehtii Hiljaista kansaa syrjittyjen talkoiksi ja nimittää teoksen turvenuijia poliitikonpelättimiksi.
Tee-se-itse -mies
Tanssin tutkija Tiina Suhonen sanoo, ettei Kela kuulu kenenkään laumaan. Suhonen onnistuu kuitenkin oivaltavasti sijoittamaan Kelan tanssin kentälle nykytanssin yhdysvaltalaisesta gurun Merce Cunninghamin (s. 1919) avulla.
Samalla tutkija erottaa Kelan oppi-isästään; opiskelu Cunninghamin johdolla vapautti Kelan tekemään omia ratkaisuja.
New Yorkin eväät on syöty ja sulateltu.
"Kelasta tuli kaikki yksityiskohdat hallitseva tee-se-itse-mies, kuva- tai performanssitaiteilijan tavoin työskentelevä koreografi."
Pirtola käyttää värikästä, runollista kieltä omassa Kela-paletissaan.
"Suomalaiset jumalat laulavat, eivät tanssi", Pirtola piirtää. "Mutta metsät tanssivat ja mehiläiset, joilta Kela on saanut tanssioppinsa. Ilkikurisena esitanssijana Kela esittelee mielellään jalustalla vartaloaan jumaloitavana bodyveistoksena, jossa on sporttinurejevin hohtoa. Hän olisi voinut yhtä hyvin nostattaa lippua olympialaisten kultajuhlissa tai prima ballerinaa Kansallisbaletissa, mutta Kelan syvempi tarkoitus on opettaa meille vartalollaan luontoa."
Tanssi on katoava taidemuoto. Kirja Kelasta on harvinainen herkku. Yksittäisistä tanssitaiteilijoista ja heidän urastaan ilmestyy harvoin vastaavia kokovartalokuvia.
Tänään tiistaina alkaa YLE Teemalla 15-osainen ohjelmasarja Kootut askeleet, joka esittelee suomalaisia eturivin nykytanssikoreografeja. Henkilökuva koreografi ja tanssija Reijo Kelasta esitetään 12.5. kello 20.45.
Videoteos "365 päivää - Reijo Kelan videopäiväkirja 1999" esitetään YLE Teemalla 8.4. kello 20.45. Teos sai Risto Jarva -palkinnon Tampereen elokuvajuhlilla 2006.