Kuhmurainen asfalttitie kohti Dongjing-kylää mutkittelee peltojen ja maalaistalojen välissä. Ohi vilistää keltaisesta viljasta ja vihreistä vesimeloneista notkuvia peltoja sekä palstoja, joissa kasvaa valkosipulia, kaalia ja papuja.
Maaseudun ilma ei kuitenkaan tuoksu raikkaalta tuulelta ja kypsältä viljalta, vaan pikemminkin pistävältä ja happamalta. Syypää hajuihin ovat peltojen ja talojen välissä sijaitsevat tehtaat, joista monet tuottavat myrkyllisiä kemikaaleja.
Yksi tehtaista sijaitsee Dongjing-kylässä. Viljapeltojen laidalle rakennettu Julong Chemical tuottaa eri klooriyhdisteisiä, myrkyllisiä kemikaaleja. Ympäristölle ja terveydelle vaaralliset jätevetensä se on dumpannut jo seitsemän vuoden ajan kylän halki kulkevaan, tummanvihreään jokeen.
Joki, jonka vettä kylän maanviljelijät käyttävät peltojensa kastelemiseen, on pahasti saastunut. Kaloja joessa ei ole polskinut enää vuosiin. Kissat, joille syötettiin joen kaloja ovat myös kuolleet. Vettä juoneet kylän ankat ja karja ovat eläneet normaalia lyhyemmän elämän.
Tehtaan myötä joki on muuttunut elämän lähteestä kuoleman virraksi.
Tehtaan myrkyt ovat imeytyneet myös pohjaveteen ja tehtaan läheisyydessä olevaan kylän kaivoon, josta sen asukkaat ammentavat juomavetensä. Muutaman viime vuoden aikana 800 kyläläisestä neljäkymmentä on kuollut syöpään
Ei omaan suuhun
Harmaahiuksinen maanviljelijä Duan Degui, 62, asuu vaimonsa kanssa peltojen keskellä punaisista ja harmaista tiilistä rakennetussa talossa. Sen etupihalla nököttää nippu nuutuneita valkosipulinippuja.
Duanin lailla myös muut kylän asukkaat ovat maanviljelijöitä, joten elanto saadaan pelloilta. Viimeiset seitsemän vuotta elämä on kuitenkin ollut raskasta, koska tehdas on saastuttanut elinkeinon perustan. Maan ja siinä kasvavan viljan, riisin ja vihannekset.
"Kaikki mikä ikinä kasvaa täällä on myrkyllistä. Sitä voi syödä lyhyen aikaa, mutta jos sitä syö jatkuvasti, se on vaarallista", mies kertoo väsyneet silmät kipunoiden.
Kyläläiset elävät puun ja kuoren välissä.
Maanviljelijä elää maasta, mutta Dongjing-kylän maat ovat saastuneita. Valtiolta vuokrattuja peltoja ei pysty edelleen vuokraamaan, sillä kuka nyt myrkyttynyttä maata huolisi. Jostain muualta uuden, puhtaan maapalstan vuokraamiseen ja uuden talon rakentamiseen ei ole varaa.
Kyläläiset eivät ole enää vuosiin syöneet omien peltojensa tuotteita. Eikä niitä myöskään ole voinut myydä virallista tietä.
Jäljelle on jäänyt ainoastaan yksi keino: myydä peltojen sato ruokadiilereille, jotka myyvät ne vaivihkaa eteenpäin salaten seikan, että ne ovat myrkyllisiä. Näillä rahoilla kyläläiset ovat ostaneet itselleen puhdasta ruokaa.
"Meidän täytyy kovettaa sydämemme ja myydä saastunut vilja ja vihannekset, jotta me itse pystymme elämään", myöntää Duan häpeillen.
Vain raha kiinnostaa
Vaikka kyläläisiä on kuollut, joessa ei ole enää kaloja ja kylän koulukin on siirretty myrkyllisen joen läheisyydestä pois, paikallishallitus pitää tästä huolimatta yhä tehtaan puolta.
Duan valottaa asian ydintä.
Kiinan keskushallituksella on hyvin jyrkkä asenne saastuttamista vastaan, mutta ongelma on siinä, että paikallishallitus pitää paikallisten tehtaiden puolta.
Syy siihen on raha. Julong Chemical maksaa veroina yli kaksi miljoonaa yuania vuodessa köyhälle Yangjin kunnalle. Ja siitä kunta pitää kiinni kynsin hampain. Kuoli kyläläisiä tai ei.
Tehdasta puolustaakseen paikallisviranomaiset väittävät, että jo ennen tehtaan perustamista kyläläisillä oli syöpää. Ja että saasteet ovat itse asiassa edellisen tehtaan ylijäämiä.
Koska oikeutta ei ole tippunut ylhäältä, Dongjing-kylän asukkaat ovat ottaneet oikeuden omiin käsiinsä.
Duan Degui istuu keittiönsä pöydän ääressä keskustellen kiivaasti Zhu Yuehuan, 52, ja Bian Junren, 66, kanssa. He selaavat paksua paperipinkkaa. Miehet ovat kolme seitsemästä kylän aktivistista, jotka ovat nyt jo kahdesti nostaneet kanteen saastuttavaa tehdasta vastaan.
Zhu kertoo, että oikeudenkäyntikuluihin on uponnut yli 90 000 yuania, 9 000 euroa. Ensimmäinen kanne hävittiin. Toisen kanteen tuloksena puolet tehtaasta suljettiin. Mutta suurta muutosta elämään ei tästä huolimatta ole tullut.
Jäljelle jäänyt puolikas jatkaa yhä toimintaansa ja tyhjentää jätevedet jokeen salaa öisin ja silloin, kun sataa. Kiinteätä jätettä on lapioitu tyhjiin öljytynnyreihin, jotka on upotettu maahan tehtaan ulkopuolelle.
Epätoivoista taistelua
Jo ennen toimintansa aloittamista tehtaan johto huijasi kyläläisiä. Anoessaan lupaa tehtaan toiminnalle Julong Chemical kertoi, että se valmistaa flunssalääkkeitä.
Joen saastumisen jälkeen kyläläiset heräsivät ja alkoivat taistella tuulimyllyjä vastaan.
Saadakseen mustaa valkoisella tehtaan saastuttavuudesta, kyläläiset vaativat Yangjin paikallisviranomaisia testaamaan veden. He kuitenkin kieltäytyivät. Sen jälkeen vesi vietiin Nanjingiin, mutta sitä ei suostuttu tutkimaan, koska "sen alkuperää ei voitu todistaa".
"Veimme veden tutkittavaksi Shanghaihin ja näytimme tuloksen oikeudessa. Mutta tuomari väitti, että vesi ei ole joesta peräisin", kertoo kyläläisten puolesta asiaa oikeudessa ajanut Zhang Dengfu.
Lakimies kertoo, miten oikeusistuin, paikallisviranomaiset ja tehtaan lakimiehet ovat kaikin keinoin yrittäneet estää asian etenemistä oikeudenkäynteihin. Mukaan mahtuu valehtelua, vehkeilyä ja painostusta.
"Paikallishallituksen suojelu on valtavaa. Oikeudessa tehtaalla on taloudellinen valta, tieto ja suhteet. Mitä kyläläisillä on? Ilman viranomaisten hyväksyntää, kaikki todisteet ovat turhia", selittää Zhang turhautuneena.
Poliisi ja tehdas uhkailevat
Kaiken muun lisäksi viranomaiset ovat uhkailleet ja kiristäneet hankalaksi heittäytyneitä kyläläisiä.
Poliisit ovat pidättäneet kylän aktivistit kahdesti, kiristäneet näiltä oikeudenkäyntiä varten valmistellut asiakirjat sekä estäneet paikallismediaa julkaisemasta kylästä tehtyä juttua.
"Myös tehtaan omistaja on uhkaillut meitä. Hän kiristi muutama vuosi sitten miniääni sillä, että tytön tulevaisuus olisi tuhoon tuomittu, jos minä en vetäisi pois tehdasta vastaan tehtyä kannetta."
Vanhojen miesten ahavoituneilla kasvoilla paistaa huoli. Tulevaisuus näyttää synkältä, ja mieltä riivaa myös pelko terveyden pettämisestä.
"Pelkään, totta kai. Mutta vaikka pelkäisinkin, mitä minä voin asialle tehdä? Jos kyläläiset kuolevat, ne kuolevat", kivahtaa Duan.
Kyläaktivistien johtohahmo kuitenkin vannoo, että he eivät luovuta ennen kuin kylään saadaan puhdasta vettä.
"Tehdas saastuttaa vetemme. Me emme lopeta taistelua, ennen kuin se siirretään täältä pois!"