Oulu Aurinko mollottaa iloisesti taivaalla. On keskiviikko ja kello hädin tuskin aamuyhdeksää. Iso kööri raavaita lihaskönttejä hikoilee ja puuskuttaa Ouluhallin hieman tunkkaisessa ilmassa.
Kärppien liigajoukkueen pelaajat saavat karun palautuksen arkirutiineihin omatoimisen harjoituskautensa jälkeen.
"Eihän tämä ole mitään herkkua. Paljon mielummin olisin jäällä", puolustaja Mikko Lehtonen pukee sanoiksi monen tunnot.
Päävalmentaja Kari Jalonen valaisee testien laatua ja tarkoitusperää.
"Teimme maanantaina loikka- ja spurttitestin. Nyt on ohjelmassa vielä voimapuoli ja 30 minuutin kestävyysjuoksu."
"Ei testejä pidetä testaamisen takia. Pelaajille itselleen on tärkeää huomata, että kehitystä on tapahtunut. Lähetämme testitulokset Kuopioon fysiikkavalmentajallemme Harri Hakkaraiselle, joka analysoi ne tarkasti", Jalonen jatkaa.
Testeihin osallistuu kaikkiaan 33 pelaajaa. Ainoastaan vammojaan parantelevat Niklas Bäckström (polvi), Jari Viuhkola (nivunen) ja Sakari Palsola (alavatsa) saavat vapautuksen urakasta.
Viuhkola jatkossakin kärppänutussa
Läpimurtokautensa viime talvena pelannut Viuhkola seuraa sivusta muiden touhuja. Hymy ja nauru tuntuvat olevan enemmän kuin herkässä.
"Kiva katsella, kun jätkät pinnistelevät", Viuhkola letkauttaa ja vilkaisee jalkaprässissä valtavan painolastin alla punaisena punnertavaa Antti Aarniota.
"Parantelen vielä viime kauden vaivoja. Ei sen vakavampaa. Pian olen jo täydessä pelikunnossa", keskushyökkääjä kertoo.
Sitkeät huhut ovat kesän mittaan olleet viemässä Viuhkolaa ensi kaudeksi Amerikkaan ja NHL-seura Chicago Blackhawksiin. Mies itse kuittaa tyystin tällaiset puheet.
"Aika jäissä ovat yhteydet sinne suuntaan olleet. Täällä tutussa paidassa minä pelaan ensi kaudella."
Tshekit vahvassa kunnossa
Jussi Jokinen äimistelee ihmeissään penkkipunnerruspaikalla.
"Äijät tekee sarjaa samoilla panoilla, joilla me otamme maksimitulostamme", Kalajoen Junkkarien kasvatti hihkaisee.
Jokisen ihaileville sanoille löytyy myös syy: sunnuntai-iltana takaisin Ouluun rantautunut Petr Tenkrat pumppaa 110 ja 120 kilolla vaivattoman näköisesti.
"Tiedän toki, että tässä paikalla pitää yrittää maksimitulosta. Ajattelin kuitenkin ensin hiukan lämmitellä", joukkueensa vahvimpiin pelaajiin yhdessä Aarnion ja Ari Vallinin kanssa kuuluva Tenkrat kuittaa joukkuetovereilleen.
Tshekkitaitureista tuoreempi tuttavuus, Viktor Ujcik, ei ole punttien kanssa aivan yhtä kova luu kuin Tenkrat, mutta pitkän matkan juoksussa tuntuu kestävyyttä löytyvän yllin kyllin.
"Kaksikko on todella hyvässä kunnossa. Sen huomaa, että he ovat täysverisiä ammattilaisia", Jalonen esittelee tyytyväisenä ulkomaalaiskaksikkoaan.
Jokinen tehnyt kotiläksynsä
Jos kuntotestien pohjalta pitää johtopäätöksiä tehdä, niin laitahyökkääjä Jokinen pelaa ensi talvena elämänsä kiekkokauden.
"Olen tosi tyytyväinen tuloksiini. Kestävyysjuoksu tippui 50 metrillä, mutta kaikki muut tulokset paranivat. Voimapuolella en koskaan yltänyt samanlaisiin tuloksiin", Jokinen summaa.
Kehityksestä paljon kertoo esimerkiksi se, että miehen penkkipunnerrustulos parani kertaheitolla 10 kilolla. 120 kiloa alkaa olla sellainen määrä rautaa, ettei sitä aivan joka poika nosta suorille käsille.
Jokisen vahvoille esityksille löytyy yksinkertainen selitys.
"Harjoittelin omatoimisella jaksolla todella lujaa."
"Testien mukaan olen mennyt oikeaan suuntaan. Tarkoitukseni oli kesän aikana parantaa nimenomaan vääntövoimaani ja saada räjähtävyyttä lähtöpotkuihin", Jokinen myhäilee.
Jokinen kellotti joukkueensa nopeimman ajan (5,05 sekuntia) 40 metrin pyrähdyksessä. Aarnio jäi seitsemän sadasosan päähän.
"Kyllä minä alle viiden sekunnin painelisin, jos penikkatauti ei painaisi jaloissani. Aina ennenkin olen juossut", Aarnio vakuutteli.
Paidat märäksi juoksuradalla
Reilun tunnin punttijakson päätteeksi pelaajilla on edessään kaikista hikisin urakka. Monien jalat taitavat olla valmiiksi pahasti maitohapoilla, kun 30 minuutin juoksu-urakka alkaa.
"Pitkän matkan juoksu ei ole minua varten, takalistoni on liian iso tähän hommaan", Lehtonen pyörittelee.
"Olen yllättävän nopea, kun kamppaillaan esimerkiksi pallosta. Maalilinja ei puolestaan oikein sytytä millään tavalla. Aion joka tapauksessa juosta enemmän kuin Aarnio", huumorimies Lehtonen ilmoittaa.
Puolen tunnin kuluttua punapintaisella juoksuradalla makaa pitkin ja poikin voipuneita kiekkoilijoita. Kova päätös kovalle testipäivälle.
A-nuorissa vielä viime kaudella pelannut Ville Vimpari ja kokenut Toni Sihvonen hallitsivat kestävyysjuoksun niksit muita paremmin. Parivaljakko kipitti melko tarkalleen 7500 metriä.
Ai niin: Lehtonen ei tavoitteeseensa pystynyt, sillä Aarnio nilkutti vahvasti teipattuna monta sataa metriä pidemmän matkan.
Päävalmentaja oli silminnähden tyytyväinen tulosantiin.
"Joukkueen keskiarvot ovat nousseet. Se kertoo siitä, että jätkät ovat tehneet kesällä työnsä hyvin ja tunnollisesti."
