Stora Enson Oulun tehtaiden laborantti Nina Holappa käy keilaamassa kerran viikossa. Useita vuosia lajia harrastanut Holappa heittäisi reikäpalloa, vaikka yhtiö ei antaisikaan keilaajille kahden euron tukiseteliä.
"Aloittelijoille avulla voi olla merkitystä", Holappa arvelee ennen ensimmäistä heittoaan.
Hänelle on paljon tärkeämpää, että työnantaja maksaa firman kisamatkoja ja järjestää Nuottasaaren kaikkien laitosten turnauksen, joka kerää 30-40 osallistujaa. "Mutta tuki on hyvä ele."
Sen sijaan melodista rockia soittavalle Dainty-yhtyeelle Oysin ilmainen harjoittelupaikka on elintärkeä, koska keskustassa on kova pula harjoittelupaikoista. "Ja jos sellainen sattuu löytymään, se on kallis", rumpali ja Oysin tietohallinnossa työskentelevä Tapani Lakkala vakuuttaa.
Holapan heiton kierre puree huonosti, ja Oulun keilahallin kolmosradan patteristoon jää ammottava aukko. Paikko on mahdoton: seiskakeila jää pystyyn.
"Labran tyttöjen" toisen osapuolen, Saija Hiivalan sai radalle vuosia sitten tehtaan Kunnossa kaiken ikää-kampanja. Ystävykset ovat siitä lähtien keilanneet paljon yhdessä.
Putki löytyy alkuhankaluuksien jälkeen, kun molemmille tulee kaato, Nina Holapalla jopa kaksi peräkkäin. Jokainen rata on erilainen ja vaatii totuttelua. "Radan öljyisyys vaikuttaa peliin", naiset vakuuttavat ja lyövät alavitosen toisilleen kaadon jälkeen.
Nina Holappa hakee keilaradalta hikeä ja yhdessäoloa. Yhtiön kisoissa hyvin menestyneiden laboranttien menoa ei lainkaan haittaa kipeä peukalo, löysät ranteet tai viime viikon turnauksen heitoissa kipeytynyt kankku.
Dainty-yhtye janoaa keikkoja. Parin biisin demo on jo valmiina, mutta muita esityksiä ei ole vielä tallennettu.
Oulun nuorisoasiainkeskuksen viidestä työntekijästä koostuva Tosiasiamiehet ry haluaa parantaa maailmaa. Mutta ei ryppyotsaisesti, koska miehet ovat varmoja, että jokaisessa miehessä asuu pikkupoika. Ainakin jonkinlainen. Tosiasiamiehet toimii omillaan, eikä ole kärkkymässä työnantajan rahoja.
Miehet tekevät reissuja yhdessä ja ovat muutenkin paljon toistensa kanssa työn ulkopuolella. Kala- ja luontoretket parantavat heidän ammattitaitoaan, koska jokainen käy leireillä lasten kanssa.
Tosiasiamiehet
eivät ole kovia karjuja
Mutta Tosiasiamiehet, karjuja, äijiä ja sovinisteja? Nuorisotyöntekijät Marko Seppälä, Heikki Ojala, Kim Ahonen ja Teemu Vähä eivät tunnustaudu miksikään näistä.
"Naisvaltaisella alalla on kiva välistä ajatella miesporukassa näitä asioita, työasioitakin", Kim Ahonen selittää.
"Haluamme ajatella yksinkertaisesti, kuten miehet ajattelevat. Asiat ovat joko niin tai näin, eikä niitä aleta vekslaamaan, kuten naiset usein tekevät", toiset jatkavat. Ja nauru raikaa. Varsinkin kun naisia ei ole paikalla.
Miehet kiistävät kiivaasti, että nimi voitaisiin lyhentää tosimiehiksi, eivätkä he halua olla mitään uho-jätkiä. Mutta lopuksi heissä asuva virkamies voittaa. "Oikeastaan olemme tyky-ryhmä, työkyvyn ylläpitäjiä. Toistemme työkyvyn. Autamme toisiamme ja kehitämme ammattitaitoamme", miehet päättävät yhdessä. Tosiasiamiehet tekevät töitä tosiasioiden ja nuorten kanssa. Eli siis ovat tosiasiamiehiä. Yksinkertaista ja selkeää. Vai kuinka?
Ryhmän rekisteröinti ei ollut helppoa, koska vasta kolmannella kerralla rekisteröijä vakuuttui, että yhdistys on hyvien tapojen mukainen.
Porukan jäseneksi ei pääse aivan helposti, vaan se edellyttää kahden hallituksen jäsenen suositusta. Reilun parin vuoden ikäisessä yhdistyksessä on viisi jäsentä, ja kaksi uutta on kasvamassa.
Entä voivatko naiset tulla mukaan? "Jos nainen on hyvä äijä, niin miksei pääsisi jäseneksi", Teemu Vähä myöntelee.
Kim Ojala testaa uusia vempaimia. Se auttaa, koska laitteet ovat turvallisempia käyttäjilleen. Mies löysi nyrkkeilypuomista heti sellaisen mutterin, johon onnistui loukkaamaan itsensä. Jopa kiikku osoittautui onnettomuusalttiiksi laitteeksi.
Nuorilla miehillä on hauskaa, mutta viinapullot jäävät reissuilta pois. Retkillä käsitellään myös vakavia asioita, maailmanparannuksen lisäksi miehet puhuvat toisilleen perhe- ja muita mieltä painavia asioitaan.
Seuraavaksi tosiasiamiehet rakentavat liikuteltavan teltta- tai autosaunan, koska viime kesänä koeponnistetun löylypaikan vei trombi
Dainty soittaa
underground
Maan päälle kuuluu vaimea soiton kumu; basso, rummut, välistä kirkas kitaran ääni. Maan alta väestönsuojasta löytyy pari sohvaa, soittimia, vahvistimia ja desibelejä. Istuimeen on joku kielimies piirtänyt elämän lähteen kuvan ja lisännyt tekstin: 3 D-Penis Head. Ilma on raskas hengittää, mutta se ei hidasta menoa.
Rock raikaa bunkkerissa. Kovaa, mutta tunnelmallisesti, melodisesti ja kauniisti.
Turning Back the Time. Place Your
Beds. Made by Ahti Komu; yhtyeen sielu, sanoittaja ja säveltäjä, apunaan tyttöystävä Johanna Jylli. Kaikki orkesterin kappaleet ovat itse tehtyjä. Mukavia, rauhoittavia.
Kaikki toivovat, että nyt vasta neljä keikkaa tehnyt yhtye saisi esiintyä baareissa, juhlissa ja tanssipaikoilla. He ovat varmoja, että keikkoja riittää, kunhan vain nimeä tulee. He ovat valmiit harjoittelemaan paljon.
"Oma" bändi on saanut soittaa pari kertaa Oysin virkistyspäivillä.
Onpa Ahti Komulta pyydetty jo kerran nimikirjoitus, porukka muistaa mainostaa.
"Joku ajatteli tulevaisuutta", porukan naisjäsen, komppikitaristi Anne Kurkela huomaa. Daintyn vanhin kappale Free jää soimaan taustalle..
Luonnonmukaisuus
on trendi
Nokian ja Nokia Siemens Networksin Oulun henkilökunnan puutarhakerhon puheenjohtajan Annaleena Annalan sormet syyhyävät päästä multaan käsiksi, sillä puutarhatöiden hiljainen kausi on päättymässä.
Annala vääntää Kalevan sivuja tötterölle tähän tarkoitukseen suunnitellulla laitteella, Potmakerilla. Sitten rasiaan multaa ja taimet kasvamaan. Kalakääreen sijasta lehdelle löytyy erilaista uusiokäyttöä.
Puheenjohtaja myhäilee, koska kerhon jäsenmäärä kasvaa koko ajan. Miehiä on tulossa puutarhabuumiin yhä enemmän mukaan. Heitä vetää kerhoon ryskäpuoli, kerhon vuokraamat myyrät eli puutarhajyrsimet ja muut tekniset vempaimet.
Ihmiset käyttävät yhä enemmän aikaa ja rahaa pihaan, vakuuttavat kerhossa talkoilevat naiset. Ihmisillä ei enää ole parin hehtaarin pihoja, vaan pieniä plänttejä, joista jaksetaan pitää huolta. Ne pidetäänkin sitten hyvässä kunnossa.
Kerhon kautta tilataan yhä enemmän taimia. Myös keväinen taimienvaihtotori toimii hyvin.
Viimeisimmät puutarhatrendit ovat ruukkuistutukset ja luonnonmukainen hoito, ainakin mikäli on uskominen nokialaisten mieltymyksiin. Enää ei olla niin tarkkoja kuin aikaisempina vuosina. "Puna-ailakitkin saavat rehottaa, kunhan eivät leviä liikaa", puutarhakerhoaktiivi Sari Särkelä naurahtaa.
Erikoisvihannekset, kuten melonit ja lehtimangoldit ovat suosittuja. Yhä useamman nokialaisen palstalle löytävät tiensä myös perinteiset hyötyvihannekset - porkkanat ja tillit.
Työnantajat tukevat väkensä harrastuksia tavallisimmin liikuntaseteleillä. Kuntokellarit vetävät etenkin naisia. Työnantajat voivat antaa tukea myös teatteri- ja elokuvalippujen ostoon, valokuvaukseen tai vaikkapa näytelmäkerholle. Kesä- ja muut tapahtumat ovat suosittuja.
Tuet ovat yleensä 20-50 prosenttia kustannuksista, eikä kokonaisuutena kyse ei ole mistään kahvirahoista. Esimerkiksi Stora Enson Oulun tehtailla työnantaja käyttää rahaa harrastustoimintaan vuodessa 45 000-50 000 euroa.
Vanhojen sökö- ja tuppiporukoiden aika on auttamattomasti ohi. Takavuosina Vihannin tuppipitäjän joissain työpaikoissa pääsi vasta toiseksi takapiruksi, jos meni aamulla ennen töitä pyörivään tuppirinkiin puoli tuntia ennen vuoron alkua. Nyt ruokatunnit ja muut tauot ovat niin lyhyitä, ettei peleille jää aikaa. Tai ainakaan mikään porukka halua esittäytyä julkisuudessa.
Työnantajat ja työntekijät ovat liikuttavan yksimielisiä työpaikkojen harrastusporukoiden tärkeydestä. Kunto paranee ja ihmiset jaksavat paremmin. Eivätkä ryhmät ainakaan vähennä yhteishenkeä. Etenkin liikunta nähdään osana työkyvyn parantamista, tyky-ohjelmaa.
Ongelmia löytyy. Etenkin miehet voivat ottaa sählyn tai jalkapallon turhan tosissaan.
"Polvia ja nilkkoja menee, ja niistä aiheutuu poissaoloja", muistuttaa Stora Enson Oulun tehtaiden henkilöstöpäällikkö Hannu Haapala.
"Mutta myönteisiä vaikutuksia on paljon enemmän kuin kielteisiä", hän kiirehtii lisäämään.
Tehtaan keilaporukan vetäjä ja ay-aktiivi Juha Syvärinen ei ole niinkään varma yhteishengestä. "Nykymaailma osoittaa, että yhteishenki on työnantajien unohtama voimavara. Vain raha ratkaisee."
Oysin väestösuojan käyttö bändien harjoitustilana ei ole ongelmatonta. Yhteisiä talon tarjoamia laitteita rikotaan tai niitä rikkoontuu, eikä rikkeistä välttämättä edes ilmoiteta eteenpäin.