Oulu
Biokemian professori Kalervo Hiltunen ja dosentti Tuomo Glumoff keksivät, että hiiva saadaan tuottamaan muovia, kun siihen siirretään ihmisen perinnöllisestä sairaudesta löydetty geeni geneettisesti muunneltuna.
Keksinnölle nähtiin sovellusmahdollisuuksia, joten sille ryhdyttiin hakemaan patenttia Oulun yliopiston avustamana.
Hyväksyvä välipäätös on jo saatu, joten kansainvälisiin hakemuksiin upotetut kymmenet tuhannet eurot eivät mene hukkaan.
Patentista on hyötyä, vaikkei sitä koskaan saataisi kaupalliseen käyttöön.
Pelkästään julkinen patenttihakemus tuo uskottavuutta ja auttaa tutkijaa verkostoitumaan maailmalla.
"Tässä vaiheessa on tullut jo niin paljon hyötyä, että sijoitukset on saatu takaisin. Kansainvälisiltä tutkimusverkostoilta edellytetään sovelluksia ja yhteistyökumppaneita yritysmaailman kanssa", Kalervo Hiltunen muistuttaa.
Keksintö sivutuotteena perustutkimuksesta
Hiltusen ja Glumoffin patentti on esimerkki tapauksesta, jossa kaikki tarvittavat tekijät loksahtavat kohdalleen.
Tieto perinnöllisestä sairaudesta ja käytännön sovelluksesta sekä keinot geneettiseen muunteluun löytyivät samasta paikasta.
Keksintö syntyi perustutkimuksen sivutuotteena, kun Hiltunen ja Glumoff perehtyivät rasva-aineiden aineenvaihduntaan.
Sovellusmahdollisuus löytyy siitä, että hiivan tuottaman muovin ominaisuuksia voidaan säädellä. Toisaalta se maksaisi murto-osan kemiallisella synteesillä valmistettuun verrattuna.
Tulevan patentin oikeudet ovat Hiltusella ja Glumoffilla. Yritysyhteistyötä saattaa hyvinkin löytyä, sillä kiinnostus luonnossa hajoaviin muoveihin on kasvamassa, ja muutama suuri firma valmistaa niitä. Kaupallisesti hyödynnettävät sovellukset eivät kuitenkaan ole perustutkijan päätavoite. Ei haittaa, vaikka muualla keksittäisiin parempia keinoja.
"Tutkijan tehtävä on tuottaa työkaluja soveltajille", Hiltunen painottaa.
Kalervo Hiltunen ei usko, että perustutkimuksen näkökulmat kapenevat sen vuoksi, että yliopistoissa ryhdyttäisiin juoksemaan patenttien ja yritysten perässä. Patenteilla suojellaan omia oikeuksia, sillä tutkijan on joka tapauksessa julkaistava tutkimustuloksensa.
"Patentointi on kansallinen etu. Aikaisemmin innovaatiot ovat vuotaneet muualle", Kalervo Hiltunen sanoo ja muistuttaa, että patenttien ympärille on Oulussa syntynyt yrityksiäkin.
Soveltava yritys
mukaan jo varhemmin
Perustutkimuksen löydöistä haettavien patenttien ongelma on usein se, että tutkija on alansa ainoa huippuosaaja, eikä kukaan muu koko yliopistossa pysty arvioimaan keksinnön merkittävyyttä.
Ihanteellinen tilanne olisi se, että soveltava yritys olisi mukana jo hakuvaiheessa.
"Firmat ovat tutkimuslaitokselle hyviä realiteetin testaajia. Hakemuksista tulee parempia, kun hyödyntäjä on mukana", sanoo tutkimus ja innovaatiopalveluiden johtaja Leila Risteli.
Aika on
ongelma
Toinen ongelma on aika. Patentti suojaa keksintöä 20 vuotta, mikä esimerkiksi lääketieteessä saattaa olla aivan liian vähän. Sähkötekniikka taas menee eteenpäin sellaisella vauhdilla, että patenttien hakuajat käyvät liian pitkiksi. Vuosi on lyhyt aika hakemuksen jättämisestä patentin saamiseen.
"Alallani on ainutlaatuiset edellytykset patentointiin, sillä paperikoneteollisuudessa on vain muutama maailmanlaajuinen toimija ja 20 vuoden suoja on juuri järkevän mittainen", kertoo konetekniikan professori Juhani Niskanen Oulun yliopistosta. Toimiva yhteistyö entisen työnantajan Metso Paperin kanssa on poikinut patentteja Niskasen yliopistouran aikanakin.