Kirjoittaja on oululainen EU-parlamentaarikko (sd.).
Kirjastokortin saaminen oli lapsuuteni mieleenpainuvimpia kokemuksia. Se tapahtui ekaluokalla Teuvo Pakkalan kansakoulussa. Opettaja Irja Jalaksen tiukan katseen alla jokaisen piti lukea ääneen, jonka "testin" jälkeen opettaja luovutti kirjastokortin. Muistan lukeneeni posket punaisina ja kovalla äänellä kappaleen Kiljusen herrasväen seikkailuista. Lukemisen opettaja keskeytti sanomalla: "Sehän tulee kuin apteekin hyllyltä."
Ensimmäinen portti tiedon valtatielle oli auennut. Kirjaston ja minun suhde on ollut pitkä ja kestävä. Kiihkeä ja lumoava. Vieläkin muistan sen kihelmöivän tunteen, kun pääsin koskettelemaan kirjaston kirjoja. Muistan tarkasti, missä järjestyksessä Teuvo Pakkalan koulun kellarin kirjastossa sijaitsivat Kiljuset, Pekka Töpöhännät, Topeliukset, Tammen kultaiset kirjat, Nalle Puhit ja muut satukirjat.
Kuinka jännittävää olikaan myöhemmin luiskahtaa "aikuisten puolelle". Uusi maailma avautui kertarysäyksellä. Sinne päästäkseni sanoin silmät kirkkaana, että kirjat eivät tule minulle vaan sairaalle äidille. Äiti oli sairas, mutta ei hän ollut pyytänyt minua kirjoja tuomaan.
Jotain yhtä vallankumouksellista olen kokenut myös aikuisiässä. Kun ensimmäistä kertaa surffailin netissä, tuntui kuin olisin saanut "kirjastokortin" uudelleen. Hiirestä tuli välittömästi uusi ystäväni.
Tämä tapahtui viitisentoista vuotta sitten. Olin työministeri ja minua vaivasi, kuinka vaikeaa oli saada tietoa eri EU-jäsenmaissa tehtävistä työllisyyspolitiikan ja työelämän uudistuksista. Tietojen saanti oli hidasta ja keskustelu Suomessa usein hatusta tempaistua. Esimerkiksi Tanskan mallista kaikki osapuolet välittivät vain itseään hyödyttäviä näkökulmia. Kokonaisuudesta ei tahtonut saada millään kuvaa. Internetin avulla pääsin eri maiden ministeriöiden kotisivuille, ja niin hiiri auttoi minua silloin seuraamaan esimerkiksi Ranskan ja Italian työaikakeskustelua.
Kaikki tämä oli kuitenkin pientä, mitä tuleman piti.
Vähitellen uusi maailma avautui yhä useammalle. Eräs ystäväni, jolla on vaikea sairaus voi nykyään seurata maailman huippuyliopistojen kautta sairauttaan koskevaa uusinta tutkimustyötä. Hän omaa maallikkona ehkä Suomen parhaat tiedot sairaudestaan, jopa siinä määrin, että häntä käytetään alan asiantuntijana sairautta käsittelevissä konferensseissa. Hän tilaa myös uusimmat lääkkeet netin kautta ja on onnistunut suomalaislääkärien hämmästykseksi pitämään taudin aisoissa.
Toisella tuttavallani todettiin haimasyöpä. Suomessa häntä ei olisi enää leikattu, mutta onnekseen hän löysi netistä tiedot saksalaislääkäristä ja sairaalasta, jossa hänet leikattiin ja hoidettiin. Mies elää täysipainoista elämää. Suomalaislääkärien mukaan hänen olisi pitänyt olla mullan alla jo vuoden päivät.
Hauskaa on olla myös Barack Obaman Facebook-kaveri. Ei minua haittaa vaikka hänellä on muutama miljoona muuta kaveria ja saa tuhansia "tykkäyksiä" ja "tökkäyksiä", mutta on mielenkiintoista seurata hänen ajankohtaisia kommenttejaan.
Suomi on viime kuukausina ollut maailmalla uutisissa laajakaista-uudistuksen ansiosta. Havahduin tähän heinäkuussa Euroopan parlamentissa, kun usea kollega halusi lisää tietoja Suomen eduskunnan säätämästä laista taata kaikille suomalaisille kuluttajille ja yrityksille heinäkuun alusta alkaen oikeus saada yhden megan laajakaistaliittymä. Laajakaistaliittymän tulee lain mukaan olla sekä hinnaltaan että toimitusajaltaan kohtuullinen.
Ei ihme, että laki herätti mielenkiintoa, sillä se lienee ainutlaatuinen maailmassa. Ideana on tarjota viestinnän peruspalvelut kaikkialla Suomessa ja rohkaista uusien palvelujen tarjontaa. Miten hyvät ajatukset sitten käytännössä toteutuvat, jää nähtäväksi.
Laki on olemassa ja ministeri Suvi Lindén onkin kehottanut ottamaan viestintävirastoon yhteyttä, jos lain kirjain ja henki ei ala toteutua.
Uudistuksen toisen vaiheen tavoitteena on, että kaikki vakituiset asunnot ja yritysten toimipaikat ovat vuoteen 2015 mennessä enintään kahden kilometrin päässä 100 Mbit/S yhteydestä. Haasteena ovat syrjäiset alueet. Taajamissa nopeat laajakaistayhteydet syntyvät nopeammin markkinaehtoisesti.
EU:n nykymääritelmän mukaan jokaisella kansalaisella pitää olla käytettävissä tietoyhteiskuntapalvelut, jotka ovat välttämättömiä asioimista ja yhteiskuntaan osallistumista varten. Jos hyvin käy, Suomi on uusilla päätöksillä kirimässä uudelleen tietoyhteiskuntakehityksen kärkeen.
Ainakin päätös parantaa roimasti Suomi-kuvaa. Ehkä se paikkaa vähäsen sitä vahinkoa, minkä saunomisen MM-kilpailujen yhteydessä sattunut kuolemantapaus aiheutti. Kansainvälisillä internetsivuilla suomalaisia pidettiin tapahtuman jälkeen hulluina, masokisteina ja idiootteina.
Osaaminen on Suomelle kuin Norjalle öljy. Etelä-Afrikalle timantit, Irlannille EU-tukiaiset tai briteille villit työmarkkinat. Osaaminen vahvistaa innovaatioperustaa ja vain se loppujen lopuksi luo kestävää kasvua, työtä ja hyvinvointia.
Laajakaistayhteyksien parantaminen avaa fantastisia mahdollisuuksia yksityisille ihmisille ja yrityksille harvaanasutussa Suomessa. Ihmiset pääsevät ainutlaatuisella tavalla yhteyteen maailmassa olevaan tietoon. Uuden tiedon jäsentäminen ja käyttäminen on taidoista jaloimpia ja menestyksen avaintekijöitä.