Välipalajuoman kyljessä komeilee sateenkaari, ruisleipäpussia koristaa hiilikukka. Molemmat kertovat tuotteen hiilijalanjäljen, mutta kumpaan merkkiin kuluttajan on luottaminen? Suomessa joutuu pähkäilemään vain kahden ilmastokuormasta kertovan merkin välillä, mutta maailmalla merkkejä on käytössä kymmeniä erilaisia.
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) selvitys paljasti, että kansainväliset hiilimerkit eivät ole vertailukelpoisia, sillä erilaisia laskentatapoja on paljon. Esimerkiksi sianlihan hiilijalanjälki voi vaihdella laskentatavasta riippuen jopa 3-30 kiloa.
MTT:n tutkija Juha-Matti Katajajuuren mukaan yhteisiä pelisääntöjä haetaan, mutta läpimurto ei ole näköpiirissä lähitulevaisuudessa.
Yhteinen merkki tarvitaan, jotta merkkien kirjo ei johda kuluttajaa harhaan. "Tarvitaan konkreettista tietoa laskentatavoista. Hiilimerkkien taustalla olevat elintarvikkeiden kasvihuonekaasut ovat ainoita globaalisti vertailukelpoisia päästöjä", hän huomauttaa.
Ranskassa on jo pitkään valmisteltu lakia pakollisesta ympäristömerkinnästä. Katajajuuren mukaan päätös voi heijastua nopeasti muihin EU-maihin.
Suomalaiset yritykset ovat eri mieltä pakollisuuden tarpeellisuudesta. Valion kehityspäällikkö Juha Nousiainen pitää ajatusta hyvänä.
"Tavoitteena täytyy olla hallinnoitu järjestelmä", hän sanoo.
SOK:n ympäristöpäällikkö Juhani Ilmola on toista mieltä. "Merkinnän pitää pohjautua vapaaehtoisuuteen, koska se on lisäarvotekijä", hän sanoo.
Lue lisää tiistain Kalevasta!