Hiilihangot valmistuvat viime viikon albumikuvassa, joka on otettu Kajaanintullin koululla helmikuussa 1951.
"Metallityöluokka oli koulun pihalla kaksikerroksisessa tiilitalossa", muistelee Aimo Mäki.
"Kuvassa on ensimmäinen jatkoluokka eli seitsemäs luokka", kertoo Mäki, joka itse on otoksessa etualalla.
Käsityöopetukseen kuului Mäen mukaan veiston lisäksi myös metallitöitä.
"Niitä oli kerran viikossa, muistaakseni kolme tuntia kerrallaan." Koulun johtajaopettajana oli Veikko Kerola.
Erityisen hyvin Mäen mieleen on jäänyt opettaja Emil Kääriäinen. "Hän oli erittäin taitava ja pidetty opettaja, kuvassakin näkyvä baskeri oli hänen tavaramerkkinsä."
"Kääriäinen oli erikoistunut kuparitöihin", Mäki kertoo.
Kuparin hakkaaminen pallopäävasaralla tuli tutuksi myös koululaisille metallitöissä.
"Kääriäinen kertoi osaavansa tehdä kuparista kaikkea muuta paitsi kahvipannun. Se ei häneltä onnistunut."
Kalevan mukaan jatkokoulussa opiskeli vuosittain noin 500 oppilasta, ja "heille jatkokoulu pyrkii antamaan parhaan mahdollisen pohjan, jolle tulevaisuutta voi suunnitella, vaikka usein kuulee sanottavan, että jatkokoulu on vain ajanhukkaa".
Jutussa vakuutettiin kuitenkin, että väite ajanhukasta piti ehkä paikkansa "vuosia sitten", mutta nyt koulu on nuorille tarpeellinen. Jatko-opetus tähtäsi ammatin oppimiseen ja ammattialoista olivat edustettuina muun muassa vaatetusala, puu- ja nahkateollisuus, kauppa-ala, kirjapainoala, maalarin ja verhoilijan ammatti ja sotilasalakin.
Käytännölliset aineet olivat lehden mukaan suosituimpia.
Albumikuva on Mäen muistin mukaan "pikkuisen lavastettu". Oikeasti tunnilla ei istuttu noin säntillisessä järjestyksessä pöytien ääressä, vaan oppilaat olivat hajaantuneet töiden eri vaiheiden mukaisesti eri työstökoneille. Metallityötunnit eivät myöskään sujuneet niin totisissa merkeissä kuin kuvasta voisi päätellä.
Hiilihanko, jota kuvassa viilataan, oli Mäen mukaan toimiva vehje.
"Siihen tuli messinkinen nuppi päähän. Annoin sen mummolle."