Ilmaston lämpenemisen ehkäisemisen kannalta lähiruoka tai edes luomu ei välttämättä ole paras vaihtoehto, sillä usein suurimmat kasvihuonepäästöt syntyvät ruoan tuotannossa eikä kuljetuksessa.
Tällä hetkellä Ruotsissa pohditaan, tulisiko sikäläiselle Krav-luomumerkille asettaa myös ilmastokriteerejä, mikä voi johtaa siihen, että osa luomumerkityistä tuotteista putoaa pois markkinoilta.
Ulkomailla kauppoihin on alkanut luomumerkkien rinnalle ilmestyä myös elintarvikkeiden hiilijalanjäljestä kertovia merkkejä, joilla yritykset viestivät tuotteidensa ekologisuudesta. Asiaa on maailmalla kehitelty jo vuosia.
Juha-Matti Katajajuuri Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta kertoo, että Suomi on hiilimerkkien käyttöönotossa jälkijunassa.
Tähän mennessä ainoastaan Raisio on aloittanut hiilimerkeillä ilmoittamaan tuotteistaan koituvia päästöjä. Muun muassa Elovena-kaurahiutalepaketin kylkeen on merkitty sen tuotantoketjussa vapautuneen hiilidioksidin määrä grammoina.
Katajajuuri on mukana maa- ja metsätalousministeriön ja elintarvikealan yritysten rahoittamassa tutkimushankkeessa, jossa pohditaan mikä olisi paras malli hiilimerkinnöille Suomessa. Toiveena on, että kaikki alan yritykset sitoutuisivat samaan merkintätapaan ja alalle saataisiin yhteiset laskentamenetelmät.
Katajajuuri uskoo, että jatkossakin merkinnät kehittyvät yritysten aloitteellisuuden kautta ja viranomaiset ja lainsäädäntö seuraavat perässä.
Elovena-paketin kaltaisen hiilimerkin voi ottaa käyttöön myös missä tahansa muussa elintarvikkeessa, vaikka se ei olisi erityisen ilmastoystävällinen. Vastuu ilmastovaikutuksen arvioinnista jää kuluttajalle.
"Hyvä puoli näissä grammamerkinnöissä on se, että jos tällainen tieto lisääntyy, se mahdollistaa vertailun eri tuoteryhmien välillä. Kun tiedetään, että ruoan osuus ilmaston kulutuksesta on jopa 25 prosenttia, olisi kuluttajan hyvä tietää, mitkä tuotteet ylipäätään kuormittavat ilmastoa."
Absoluuttisista kasvihuonepäästöistä ilmoittavien merkintöjen käyttäjäksi voi olla kuitenkin vaikea saada lihantuottajia tai kasvihuoneviljelijöitä, sillä kiristetyinkään toimenpitein niiden kasvihuonepäästöjä ei voi saada peltoviljelyn tasolle.
Ruotsissa ollaan jo joitakin vuosia kehitetty tuoteryhmäkohtaisiin kriteereihin perustuvaa järjestelmää. Siellä käyttöön ottettava erillinen ilmastomerkki. on kuluttajalle yksinkertainen. Merkki ei kerro tuotteesta aiheutuvia absoluuttisia päästöjä, mutta sen käyttö edellyttää, että tuotteesta on koitunut 25 prosenttia vähemmän päästöjä kuin muista saman tuoteryhmän elintarvikkeista keskimäärin.