Kuulostaa uskomattomalta, mutta kyllä: ilmastonmuutoksen aiheuttajasta voisi tehdä tiiliä.
Suomen kallioperä on niin vanhaa, ettei siihen pystytä varastoimaan hiilidioksidia (CO2). Sen sijaan Suomessa on erittäin paljon silikaattimineraaleja, joiden avulla CO2 voidaan muuttaa käyttökelpoisiksi karbonaateiksi.
"Suomessa olisi lisäksi hyvät mahdollisuudet yhdistää karbonointi teollisuusprosesseihin", sanoo mineraalikarbonoinnista väitöskirjaa valmisteleva Teknillisen korkeakoulun tutkija Sebastian Teir. "Ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen eivät riitä pelkät säästöt, vaan lisäksi tarvitaan uusiutuvien energiavarojen käyttöä, ydinvoimaa ja teknologiaa, jolla CO2 saadaan erotettua ja varastoitua."
Suomalainen serpentiini on silikaattimineraali, joka reagoi korkeassa paineessa ja kuumuudessa CO2:n kanssa niin, että syntyy kalsium- tai magnesiumkarbonaattia. Lopputulos on kiinteä aine, josta CO2 ei enää pääse karkaamaan. Karbonaateilla on lisäksi paljon käyttöä muun muassa paperi- ja terästeollisuudessa sekä rakennusteollisuudessa.
Teknillisen korkeakoulun Energiatekniikan ja ympäristönsuojelun laboratoriossa tutkitaan karbonointia jo seitsemättä vuotta. Laboratoriossa on pystytty tuottamaan lähes puhtaita karbonaatteja - serpentiinin lisäksi myös Raahen terästehtaan kuona-aineista. "Suomessa olisi suuri potentiaali mineraalikarbonointiin ja on harmittavaa, ettei sen tutkimiseen satsata enemmän", Teir suree.
Mineraalikarbonointia tutkitaan myös muualla maailmassa. Esimerkiksi öljy-yhtiö Shell tutkii menetelmä, jolla oliviinista, vedestä ja CO2:sta saadaan aikaan pulverimaista kiviainesta. Se kelpaa vaikka tiilten raaka-aineeksi.
Molemmat menetelmät jäljittelevät luonnon omia prosesseja, joissa syntyy vulkaanista kiviainesta. Luonnossa muuntuminen kestää kuitenkin tuhansia vuosia. Suomessa kiviainesta on myös liuotettu hapolla ennen karbonointia, jolloin kemiallinen prosessi käynnistyy alemmassa lämpötilassa ja paineessa ja tulos on hyvin puhdas.
Yhden CO2-tonnin sitomiseen tarvitaan kaksi tonnia silikaattimineraalia, mutta laboratoriossa tutkitaan myös menetelmiä, joilla erilaisia tuhkia ja kuona-aineita saadaan reagoimaan karbonaateiksi. "Karbonointi on vielä liian kallis menetelmä - mutta hintaa voi verrata myös päästökaupan tuomiin sakkoihin", Teir arvioi.
Suomen rauta- ja terästuotannosta syntyy joka vuosi miljoona tonnia kuonaa, jolla voitaisiin "häivyttää" puoli miljoonaa tonnia CO2:ta. Se on vähän, jos vähennystavoite on 10 miljoonaa tonnia CO2:ta.
"Ongelma on kuitenkin niin suuri, että siihen ei ole vain yhtä ratkaisua. Myös CO2:n varastointi tulee kalliiksi, sillä sopivia maanalaisia varastopaikkoja on vähän ja niitä joudutaan lisäksi valvomaan tuhansia vuosia. Lisäksi CO2 jouduttaisiin siirtämään vuotavasta varastosta jonnekin muualle", Teir huomauttaa.
Hiilidioksidia voidaan hyödyntää myös öljy- ja kaasukentillä. Shell ja Statoil aikovat ottaa vuosittain talteen yli kaksi miljoonaa tonnia hiilidioksidia Norjan rannikolle rakennettavasta Tjeldbergoddenin kaasuvoimalasta. CO2 johdettaisiin putkella 150 kilometrin päähän Shellin Draugenin öljykentälle, jossa se pumpattaisiin kenttään koko varannon hyödyntämiseksi. Draugenin tyhjennyttyä CO2 johdettaisiin läheiselle Heidrunin öljykentälle. Hanke on maailman suurin projekti, jossa CO2 otetaan talteen rannikolla sijaitsevasta tehtaasta ja varastoidaan merelle.